Hänen luokseen matkustetaan New Yorkista, Torontosta ja Tokiosta asti. Eikä ihme, sillä Jan Čulík on luonut Táboriin Tšekkiin paikan, jossa runous syntyy huippuluokan viineistä ja kokit loihtivat elämyksiä paitsi makunystyröille, myös silmille. Kaiken tämän hän tekee rakkaudesta kotikaupunkiinsa. Ravintolassa kokataan vain paikallisista raaka-aineista, ja viinit hän valitsee itse ympäri maailmaa. Se on paratiisi kaikille viinin ja modernin tšekkiläisen keittiön ystäville. Oletko jo tarpeeksi utelias, mistä paikasta puhun? Ehkä sinulla on jo aavistus. Kyse on Thiristä. Ja sinne me suuntasimme tänä viikonloppuna Amazing Placesin kanssa.
Erittäin kylmänä mutta aurinkoisena pakkaspäivänä pysäköimme husiittikaupunki Táborin sydämeen. Jäisessä ilmassa tuoksui kaneli ja havu, joulumusiikki soi taustalla ja me ihailimme kaupungin viehättävää keskustaa. Suuntasimme Žižkovin aukiolta kohti taloa, jossa asui aikoinaan arvostetun táborilaisen historioitsijan perhe.
Husiittikaupungin tunnelma huokuu joka seinästä
Heti sisään astuessamme meitä ympäröi historiallisen rakennuksen tunnelma – rakennuksen, jossa nykyään toimii ravintola ja majatalo Thir. Nimi ei ole sattumaa. Mainittu historioitsija oli nimeltään Karel Thir. ”Hänen perheensä omisti tämän talon noin kolmesataa vuotta”, kertoo Honza Čulík, Thirin osaomistaja ja johtaja. Kävi ilmi, että Honzaa ja Karel Thiriä yhdistää vielä toinenkin asia. Honzan esi-isä omisti 1500-luvulla oluttehtaan aivan vieressä.
Ehdimme juuri jättää tavaramme majatalon tilavaan huoneistoon, katsahtaa ikkunasta keskiaikaisen Táborin kattojen ylle – ja jo kiiruhdamme alakertaan lämmittelemään keitolla.
Porkkanasosekeitosta inkiväärillä Lukáš puhui vielä päiviä myöhemmin, samoin kuin sen jälkeen tarjoillusta mureasta lihasta. Se muistuttaa enemmän taideteosta lautasellamme, upeaa musiikkia kaikille aisteille. Kerromme sen Honzalle, ja hän vain naurahtaa: ”Odottakaas, huomenna vasta jotain näette.”
Taikaviinit, joista ei tule päänsärkyä. Ei edes usean pullon jälkeen
Ja hän oli oikeassa. Katselemme koko viikonlopun hämmästyneinä ja haltioidumme kaikesta, mitä meille täällä tarjoillaan. Aamiaisesta illalliseen. Meille maistuu ruoka, jota emme yleensä syö. Ja mietimme, miten he ovat voineet pitää tämän jumalaisen kaalin salaisuutena koko maailmalta. Jos luulet, että liioittelemme, tule vakuuttumaan itse. Mutta varoitamme etukäteen: muistelet sitä vielä pitkään. Meidän viikonloppunamme kokataan tšekkiläisittäin, mutta suurimpien keittiömestareiden luovuudella.
Táborissa on parhaillaan joulutorit, mutta emme löydä sieltä perinteistä joulukitschiä, vaan paikallisia tuotteita, jotka leikittelevät huumorilla ja perinteillä. Táborilaisilla on ehdottomasti huumorintajua – he vakuuttivat meidät ”vanhatšekkiläisellä hampurilaisella” (näytti lettuun käärityltä makkaralta) ja kaivinkoneen muotoisilla joulukoristeilla (ne oli pakko hankkia).
Ulkona emme kuitenkaan kestä kovin kauaa, sillä pakkanen puree ihoon, joten suuntaamme Husiittimuseon goottilaiseen saliin, jossa on viininmaistelu.
Viinivalikoima on laaja italialaisista romanialaisiin, mutta me vietämme suurimman osan ajasta Honzan ja hänen biodynaamisten viiniensä parissa. Kuten hän, mekin pidämme aidoista viineistä, jotka ylpeilevät puhtaalla maulla ilman kemikaaleja tai kaunistelua. Ihastuimme niihin, koska ne ovat sulfiitittomia. Sellaiset viinit ovat nimittäin taianomaisia. Niistä ei tule päänsärkyä, vaikka joisit useamman pullon.
”Mitä pidempään opiskelin kansainvälisiä suhteita, sitä enemmän tajusin, kuinka tärkeitä ovat paikalliset suhteet.”
Kun palaamme majataloon, mietimme, kuka Honza oikein on, mistä hän on tullut ja miten hän on onnistunut luomaan näin upean paikan. Maistelun ja illallisen jälkeen tapaamme hänet viinibaarissa ja haastattelemme häntä.
Honza opiskeli kansainvälisiä suhteita, mutta kuten hän itse sanoo: ”Mitä pidempään opiskelin kansainvälisiä suhteita, sitä enemmän tajusin, kuinka tärkeitä ovat paikalliset suhteet.” Valmistumisen jälkeen hän ei tiennyt, mitä tekisi, ja lensi siksi töihin Kanadaan, jossa hän istutti puita ja siivosi. ”Sellaisessa työssä ehdin pohtia elämän tarkoitusta, ja siellä minulle valkeni yhä selvemmin, että haluan palata kotikaupunkiini ja auttaa sen kehittämisessä.” Kun hän kertoo Táborista, hänen silmänsä syttyvät. ”Kanada on mahtava maa, mutta kävelepä täällä Táborissa. Tällaisia kaupunkeja ei sieltä löydy mistään.”
Thir ei ole hänen viimeinen projektinsa – muutama kuukausi sitten hän avasi Žižkovin aukiolle olutkapakan VÝČEP, jossa tarjoillaan olutta paikallisesta perheomisteisesta Obora-pienpanimosta. Jos pidät enemmän oluesta kuin viinistä, poikkea sinne ehdottomasti. Naposteltavaa saat paikallisesta Liška-lihakaupasta tai Bláhův dvůr -maitotilalta. Ja ehkä kuulet myös elävää musiikkia, sillä tähän mainioon paikkaan tulee paikallisia muusikoita, jotka loihtivat hymyn kasvoillesi.
Táborissa emme varmasti käyneet viimeistä kertaa. Odotan jo, että keväällä kävelemme taas kaupungin halki, vierailemme Holečekin puutarhoissa, poikkeamme Ctiborin myllyyn, jossa toimii kulttuurikeskus Cesta, ja tutustumme paikalliseen yhteisöpuutarhaan. Ja ostamme kotiin Chrisin herkullista juustoa tai ricotta-nyyttejä. Illalla nautimme Thirissä ruoasta ja viinistä koostuvaa runoutta.
