Nuraghet ja Sardinian salaperäinen sisämaa: 10 asiaa, jotka sinun kannattaa tietää

Useimmat lentävät tälle italialaiselle saarelle vain yhtä asiaa haaveillen: vajota rantatuolille valkoiselle hiekalle ja tuijottaa loputtoman turkoosia merta. En ihmettele heitä lainkaan, sillä täkäläinen rannikko on kuulemma aivan vertaansa vailla ja pärjää huoletta eksoottisimmillekin kohteille. Harva kuitenkin aavistaa, että vain muutaman kymmenen kilometrin päässä kiiltävistä jahdeista ja ylellisistä lomakohteista piilee aivan toisenlainen, karu ja uskomattoman kiehtova maailma. Sardinian sisämaa on nimittäin paikka, jossa aika on pysähtynyt ja jossa sinua odottavat salaperäiset kivitornit eli nuraghet sekä jäljet sivilisaatiosta, josta historiankirjoissa tuskin puhutaan.

Tule mukaani kurkistamaan postikorttikuoren alle ja tutustumaan saaren aitoon, todelliseen luonteeseen. Puhumme upeista pronssikautisista rakennelmista, maalatuista taloistaan tunnetuista pikkukylistä ja vuorista, joilla vanhat paimennusperinteet elävät yhä. Paikallinen kulttuuri poikkeaa Manner-Italiasta niin paljon, että hetkittäin tunnet olevasi aivan toisella mantereella. Tästä oppaasta löydät 10 vinkkiä siihen, mitä nähdä ja tehdä Sardinian sisämaassa, mukaan lukien käytännön matkaohjeet.

Yhteenveto niille, joilla ei ole aikaa lukea koko artikkelia

• Salaperäiset nuraghet: Saari on täynnä yli 7 000 pronssikautista kivitornia, joista tunnetuin on Unescon maailmanperintöluetteloon merkitty Su Nuraxi di Barumini -kompleksi.
• Nuraaginen sivilisaatio: Kyseessä on salaperäinen kulttuuri ilman säilynyttä kirjoitusta, joka jätti jälkeensä valtavat kivipatsaat, niin sanotut Mont’e Praman kivijättiläiset.
• Karu Barbagia: Aidon Sardinian sydän löytyy Nuoron maakunnasta, jossa piileskelevät kylät kuten poliittisista seinämaalauksista tunnettu Orgosolo tai pelottavista karnevaalinaamioistaan tunnettu Mamoiada.
• Aktiiviloma: Sisämaa on retkeilijöiden paratiisi – voit suunnata luolakylä Tiscaliin tai tutkia saaren korkeinta vuoristoa, Gennargentua.
• Milloin lähteä: Nähtävyyksien ja vuoristokylien tutkimiseen ihanteellisin aika on kevät tai syksy, erityisesti syksyisten Autunno in Barbagia -juhlien vuoksi.
• Liikkuminen: Syrjäisemmille alueille et käytännössä pääse ilman vuokra-autoa, joten varaudu mutkaisiin vuoristoteihin ja hitaampiin siirtymiin.

Milloin lähteä Sardinian sisämaahan ja miten sitä tutkia

Jos aiot tutkia vuoristokyliä ja arkeologisia kohteita, jätä kesä suoraan pois suunnitelmista. Heinä- ja elokuussa lämpötila kohoaa usein 35 asteeseen, ja kävely tällaisessa helteessä nähtävyyksien kuumilla kivillä on luultavasti viimeinen asia, jonka haluat lomallasi kokea. Paras aika vierailla sisämaassa on ehdottomasti kevät tai syksy, jolloin lämpötilat pysyvät miellyttävissä 20–25 asteessa ja luonto on joko kauniisti kukkien peitossa tai syyssävyihin värjäytynyt.

Kulttuurin ystäville todellinen helmi on syyskuusta joulukuuhun kestävä ajanjakso, jolloin vuoristokylissä järjestetään perinteistä Autunno in Barbagia -festivaalia. Näinä viikonloppuina paikalliset avaavat kotinsa ja pihansa, esittelevät vanhoja käsityötaitoja ja tarjoavat parhaita paikallisia juustoja ja viinejä – elämys, jota ei kuulemma unohda. Sinun on kuitenkin syytä varautua siihen, että vuorille on jotenkin päästävä, ja ilman vuokra-autoa se on käytännössä mahdotonta. Julkinen liikenne toimii kyllä suurempien kaupunkien välillä, mutta syrjäisemmille nähtävyyksille ja vuoristosolille bussit eivät kulje.

Reittiä suunnitellessasi ole erittäin varovainen etäisyysarvioiden kanssa, sillä saarella ei ole varsinaisia moottoriteitä ja vuorille johtavat vain kapeat ja hyvin mutkaiset pikkutiet. Sinulle voi helposti käydä niin, että 60 kilometrin matkaan menee jopa puolitoista tuntia, joten älä suunnittele yhdelle päivälle enempää kuin 150–200 kilometriä ajoa. Pienen ja ketterän auton vuokraaminen maksaa pääkesän ulkopuolella noin 30–45 euroa päivässä, mutta matkailijat varoittavat usein joidenkin halpavuokraamojen aggressiivisista käytännöistä, joten vaadi aina auton huolellista valokuvaamista ennen vastaanottoa.

Missä yöpyä Sardinian sisämaassa

Majoituksen etsiminen vuoristoalueilta on aivan eri laji kuin rantahotellin varaaminen, sillä täällä törmäät ennen kaikkea perinteiseen perhemajoitukseen. Ehdoton klassikko on niin sanottu agriturismo, eli toimivat maatilat ja maaseututalot, joissa sinulle tarjotaan usein kauniin huoneen lisäksi myös fantastinen kotitekoinen illallinen omista raaka-aineista. Yöpyminen suoraan Nuoron maakunnan sydämessä tai Olienan pikkukaupungin lähellä on varma valinta, sillä täältä tärkeimmät arkeologiset nähtävyydet ja vuoristoreitit ovat aivan oven takana.

Sardinian sisämaassa ei rannikon tapaan makseta merinäköalasta, vaan rauhasta, aitoudesta ja vuoristomaisemasta. Täältä löydät kuuluisia taidehotelleja sekä perheiden agriturismoja, joissa tarjoillaan sitä, mitä on kasvatettu ihan talon takana. Suurin osa kauneimmista osoitteista piileskelee Olienan ja Nuoron ympärillä, mistä on helppo suunnata sekä nuraghille että Barbagiaan. Valitse loman tyylin mukaan:

✨ Ainutlaatuisen taidekokemuksen ystävälle: Su Gologone Experience Hotel (Oliena) — kuuluisa taidehotelli Supramonten vuorten juurella, täynnä sardinialaista käsityötä; aitoa Sardiniaa kuin kuvasta.

🏡 Aidon agriturismon ystävälle: Agriturismo Guthiddai (Oliena) — perhetila viinitarhojen ja oliivipuiden keskellä Su Gologonen lähteen luona, jossa syöt sitä, mitä täällä itse kasvatetaan.

⛰️ Rauhaa etsivälle metsässä Supramonten alla: Hotel Monte Maccione (Oliena) — vuoristohotelli piilossa metsässä Olienan yläpuolella, retkeilijöiden paratiisi ja lähtöpiste Supramonten vaelluksille.

🏙️ Käytännölliseksi tukikohdaksi kaupungissa: Euro Hotel (Nuoro) — mukava tukikohta suoraan Nuorossa, ihanteellinen retkille nuraghille ja Barbagian vuoristokyliin.

💡 Pieni neuvo lopuksi: suurimman osan hotelleista varaat Booking.comin kautta ilmaisella peruutuksella, joten voit varata suosikkipaikkasi heti ja miettiä asiaa rauhassa myöhemmin. Älä kuitenkaan odota liian kauan — halutuimmat rannan osoitteet myydään heinä- ja elokuulle loppuun jo puoli vuotta etukäteen, ja hinnat kohoavat pääsesonkina kymmeniä prosentteja korkeammalle.

Nuraghet ja salaperäiset muistomerkit

Ennen kuin sukellamme yksittäisiin paikkoihin, selitetään ensin mistä oikein on kyse, sillä nuraaginen sivilisaatio on todellinen maailmanlaajuinen erikoisuus. Nuraghet ovat megaliittisia kartiomaisia torneja, joita saarelle rakennettiin pronssikaudella suunnilleen vuosina 1800–500 eaa. Rakentajat eivät käyttäneet lainkaan laastia, vaan latoivat valtavat lohkareet tarkasti päällekkäin, ja vaikka tämä sivilisaatio ei jättänyt ainuttakaan kirjallista muistomerkkiä, se jätti jälkeensä yli 7 000 näitä hämmästyttäviä rakennelmia.

1. Su Nuraxi di Barumini

Tämä valtava kompleksi on kaikkien nuraghien kuvitteellinen kuningas ja ainoana saarella se on ansainnut merkinnän Unescon maailmanperintöluetteloon. Se sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Cagliarista pohjoiseen ja on kuulemma parhaiten säilynyt näyte siitä, miten koko nuraaginen yhteiskunta toimi. Keskustorni oli alun perin kunnioitettavat 18 metriä korkea, ja sen ympärille kasvoi vähitellen kokonainen linnoitettu kylä kymmenine pyöreine kivimajoineen.

Kuvittele se valtavaksi muinaiseksi labyrintiksi mahtavista lohkareista, jonka läpi voit kulkea vapaasti ja ihailla muinaisten rakentajien nerokkuutta. Kompleksiin voi tutustua vain oppaan kanssa, mikä on kuitenkin valtava etu, sillä saat tietää paljon kiehtovia yksityiskohtia tämän salaperäisen kulttuurin arkielämästä. Jos aiot suunnata tänne, suosittelen tarkistamaan ajantasaiset aukioloajat Barumini-säätiön virallisilta sivuilta, mistä löydät myös kauden pääsylippujen hinnaston.

💡 Vinkki: Pääsyliput, veneretket ja järjestetyt retket täyttyvät sesonkiaikaan nopeasti, joten kannattaa ostaa ne etukäteen verkosta GetYourGuiden kautta.

2. Mont’e Praman kivijättiläiset

Siinä missä ainakin osa turisteista tuntee nuraghet, useimmilla ei ole harmainta aavistusta jättimäisten hiekkakivipatsaiden olemassaolosta. Giganti di Mont’e Prama ovat eräitä vanhimpia monumentaalisia patsaita koko Välimerellä, ja monet historioitsijat vertaavat niitä Italian versioksi Kiinan terrakotta-armeijasta. Nämä yli kaksimetriset soturien, jousiampujien ja nyrkkeilijöiden hahmot kiehtovine samankeskisine silmineen löydettiin täysin sattumalta pellolta viime vuosisadan 1970-luvulla.

Arvoitukseksi jää, miksi nämä valtavat patsaat murskattiin antiikin aikana tarkoituksella tuhansiksi pieniksi paloiksi, jotka arkeologien oli vuosikymmenten ajan vaivalloisesti liimattava yhteen. Suurimman näyttelyn näistä patsaista voit nähdä pienessä Cabrasin kaupungissa Civico Giovanni Marongiu -museossa, mutta muutamia erittäin hyvin säilyneitä yksilöitä löytyy myös pääkaupungin Cagliarin kansallisesta arkeologisesta museosta.

3. Nuraghe Santu Antine ja Losa

Jos kivitornit kiehtovat sinua, sinun kannattaa ehdottomasti sisällyttää reittiisi myös nämä kaksi hämmästyttävää kompleksia saaren luoteisosassa. Torralban pikkukaupungin lähellä sijaitseva Nuraghe Santu Antine on saanut paikallisilta lempinimen Sa Domo de su Re, joka tarkoittaa Kuninkaan taloa, ja kun seisot sen edessä, ymmärrät heti miksi. Sen mahtava keskustorni ja uskomattoman kehittynyt sisäinen käytävä- ja porrasjärjestelmä muistuttaa enemmän keskiaikaista linnaa kuin pronssikautista rakennelmaa.

Vain hieman kauempana Abbasantan kylän luona sijaitsee majesteettinen Nuraghe Losa, joka erottuu massiivisella kolmiomaisella pohjapiirroksellaan. Matkailijat kehuvat kuulemma sitä, että kuuluisamman Baruminin sijaan täällä on huomattavasti vähemmän turisteja, joten voit nauttia kylmien kivikäytävien salaperäisestä tunnelmasta usein aivan yksin. Molemmilla nähtävyyksillä on pieni pääsymaksu ja tutustumiseen menee noin tunti.

4. Nuraaginen kylä Tiscali

Tämä on herkkupala kaikille, jotka yhdistävät mielellään ripauksen historiaa kunnon vuoristovaellukseen villissä luonnossa. Tiscali on ainutlaatuinen esihistoriallinen kylä, jota ei ole rakennettu kukkulalle eikä laaksoon, vaan se on kirjaimellisesti kätketty valtavan luolan sisään, jonka katto romahti kaukaisessa menneisyydessä. Se sijaitsee karussa kalkkikivivuoristossa Supramontessa, ja sinne johtaa melko vaativa vaellus, joka vie vähintään kaksi tuntia jyrkkää nousua.

Itse pyöreiden majojen jäänteet ovat kyllä ajan ja muinaisten haudanryöstäjien vaikutuksesta melko tuhoutuneita, mutta paikka on aivan henkeäsalpaava. Ihmiset elivät kuulemma tässä eristetyssä luonnonlinnoituksessa vuosisatoja ja piiloutuivat täällä menestyksekkäästi jopa mahtavien roomalaisten hyökkäyksiltä. Matka ei sovi täysille aloittelijoille, joten ota mukaan tukevat kengät ja tarpeeksi vettä, sillä matkan varrella et kohtaa lainkaan palveluita.

5. Jättiläisten haudat ja domus de janas

Nuraaginen ja sitä edeltävä kulttuuri ei jättänyt jälkeensä vain puolustustorneja, vaan myös uskomattoman mystisiä hautapaikkoja, joille paikalliset antoivat hyvin runollisia nimiä. Tombe dei giganti eli jättiläisten haudat ovat monumentaalisia kivihautoja valtavine etulaattoineen, joihin kyläläiset uskoivat pitkään olevan haudattuina todellisia jättiläisiä. Todellisuudessa kyseessä olivat tuolloisen eliitin joukkohaudat, ja kauneimmat niistä löytyvät hajallaan Arzachenan pikkukaupungin läheltä.

Vielä vanhempia ja ihmeellisempiä ovat niin sanotut domus de janas, mikä sardin kielellä tarkoittaa keijujen taloja. Kyseessä ovat esihistorialliset kallioihin huolellisesti hakatut hautakammiot hiekkakiveen tai kalkkikiveen, jotka muistuttavat usein pieniä huoneita hakattuine ovineen ja rituaalisine symboleineen. Niitä löytyy kautta saaren tuhansia, joten sisämaassa vaeltaessasi törmäät varmasti johonkin, ja olisi synti olla tutkimatta niitä edes hetken.

Barbagia: aidon Sardinian sydän

Jos jokin alue voidaan nimetä koko saaren todelliseksi sieluksi, se on yksiselitteisesti Nuoron maakunta ja sen historiallinen Barbagian alue. Tämä syrjäinen vuoristoseutu oli vuosisatojen ajan täysin eristyksissä, ja sen ansiosta se säilytti oman karun murteensa, paimennustapansa ja syvälle juurtuneen itsenäisyytensä. Jopa muinaiset roomalaiset eivät koskaan kyenneet hallitsemaan aluetta täysin, ja he kutsuivat sitä barbaarien maaksi, mistä muuten juontuu myös nykyinen nimi.

6. Orgosolo ja seinämaalaukset

Kun kuulemma saavut Orgosoloon, sinuun iskee heti hyvin erityinen, hieman kapinallinenkin tunnelma, jolla ei ole vertaista Välimerellä. Tämä vuoristokylä on kuuluisa seinämaalauksistaan eli valtavista muraaleista, jotka ovat peittäneet suurimman osan talojen seinistä viime vuosisadan 1960-luvun lopulta lähtien. Kyse ei kuitenkaan ole mistään tavallisesta katutaiteesta, vaan paikallisten asukkaiden visuaalisesta huudosta, joilla he ilmaisevat suhtautumistaan politiikkaan, köyhyyteen ja sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen.

Täältä löydät yli 200 maalausta, jotka kritisoivat kaikkea maailman sodista paimennusmaiden pakkolunastukseen, ja kävely paikallisilla kujilla on kuin vierailu ilmaisessa ulkoilmagalleriassa. Orgosololla oli menneisyydessä hyvin synkkä maine, joka liittyi verikostoon ja rosvoihin, mutta nykyään se on ystävällinen paikka, jonne voit huoletta suunnata erinomaiselle kahville ja imeä uskomattoman voimakasta paikallista energiaa.

7. Mamoiada ja Mamuthones-naamiot

Vain muutaman kilometrin päässä sijaitsee vaatimaton Mamoiadan kylä, joka kätkee erään koko Euroopan omituisimmista ja salaperäisimmistä perinteistä. Kylän tärkein symboli ovat pelottavat Mamuthones-naamiot, joita paikalliset miehet pukevat perinteisen talvikarnevaalin aikaan. Kuvittele hahmoja, jotka on puettu raskaisiin tummiin lampaannahkoihin, kasvoillaan musta ilmeetön puunaamio ja selässään valtava nippu raskaita karjankelloja, jotka jyrisevät korvia huumaavasti jokaisella askeleella.

Tämä pakanallinen rituaali symboloi kuulemma paimenten voittoa pahoista hengistä, ja sen juuret ulottuvat ehkä aina muinaiseen nuraagiseen aikaan. Älä ehdottomasti jätä väliin vierailua upeaan museoon Museo delle Maschere Mediterranee, jossa voit tarkastella näitä pelottavia asuja aivan läheltä ja ymmärtää, kuinka syvälle taikarituaalit ovat kaivertuneet paikallisten ihmisten sydämiin.

8. Oliena ja Su Gologonen lähde

Supramonten jyrkkien kalkkikivivuorten juurella sijaitsee valkoinen Olienan kylä, joka on tunnettu ennen kaikkea fantastisen raskaan Cannonau-punaviinin viljelystä. Hieman kaupungin ulkopuolella sijaitsee lisäksi karstilähde Su Gologone, joka on todellinen luonnonilmiö ja yksi alueen kauneimmista paikoista. Jääkylmä ja kristallinkirkas vesi purkautuu täällä valtavan paineen alla tummasta kallionrakosta ja muodostaa upean sinivihreän lammikon.

Lähteen ympäristö on kauniisti hoidettu, rehevän vihreyden ja ikivanhojen puiden ympäröimä, joten se on aivan ihanteellinen paikka rauhalliselle iltapäiväkävelylle. Mielenkiintoista on, että lähteen alla oleva luolasto on niin laaja, että edes kokeneimmat luolasukeltajat eivät ole tähän päivään mennessä pystyneet tutkimaan sitä, ja pääsyliput tähän maagiseen paikkaan voit ostaa alueen matkailuportaalin kautta.

Vuoret ja elävät perinteet

Kun sinulla on jo tarpeeksi kuumista kivistä ja kyläkävelyistä, suosittelen laittamaan jalkaan kunnon vaelluskengät ja suuntaamaan saaren korkeimpiin osiin. Sardinian sisämaa tarjoaa nimittäin fantastiset olosuhteet vuoristovaellukselle, jossa turistijoukkojen sijaan kohtaat lähinnä vapaasti laiduntavia lammaslaumoja ja puolivilliä hevosia. Luonto on täällä villiä ja monin paikoin näyttää yhä samalta kuin tuhansia vuosia sitten.

9. Gennargentun vuoristo ja Fonni

Kansallispuisto Golfo di Orosei e Gennargentu kattaa valtavan alueen itäisestä sisämaasta ja kätkee kaikkein korkeimmat huiput. Saaren korkein kohta on Punta La Marmoran vuori, joka kohoaa 1 834 metrin korkeuteen ja josta näkee kuulemma hyvällä säällä aina rannikolle asti, jossa sininen meri sulautuu taivaaseen. Vaellus huipulle on kyllä pitkä, mutta teknisesti melko helppo, joten siitä selviää jokainen keskivertokuntoinen retkeilijä.

Tukikohdaksi vuoristoretkille sopii viehättävä Fonnin pikkukaupunki, joka on koko Sardinian korkeimmalla sijaitseva kunta. Se sijaitsee tasan tuhannen metrin korkeudessa, ja siinä missä meren rannalla ihmiset uivat uima-asuissa, täällä sataa talvella aivan tavallisesti lunta ja aiemmin täällä toimi jopa pieni hiihtohissi. Nykyään Fonni tunnetaan pikemminkin värikkäistä muraaleistaan ja rapeiden paikallisten pikkuleipien valmistuksesta.

10. Autunno in Barbagia -juhlat

Tämä on kenties paras vinkki kaikille, jotka haluavat kokea aivan aidon paikallisen vieraanvaraisuuden. Autunno in Barbagia -festivaali on kiertävä syysjuhla, jota vietetään joka viikonloppu syyskuusta joulukuuhun, joka kerta eri kylässä noin kolmenkymmenen mukana olevan kylän joukosta. Näinä päivinä ovat voimassa niin sanotut Cortes Apertas eli avoimet pihat, jolloin paikalliset perheet päästävät sinut suoraan koteihinsa ja vanhoihin kivipihoihinsa.

Näet täällä mummojen käsin kaulivan pastaa, puuseppien valmistavan puunaamioita ja maistat tuotteita, joita et saa mistään tavallisesta supermarketista. Maistat juustoja, joita et osta tavallisesta kaupasta, kuulet perinteistä moniäänistä laulua ja lähdet tunteella, että kurkistit verhon taakse, jota tavallinen turisti ei koskaan nosta. Muista tarkistaa juhlien tarkka kalenteri kuluvalle vuodelle virallisilta Autunno in Barbagia -sivuilta.

Mitä maistaa Sardinian sisämaassa

Vuoristojen sardinialainen keittiö poikkeaa täysin siitä, jota sinulle tarjoillaan meren rannan lomakohteissa, ja se on todellinen kulinaarinen aarre. Älä missään tapauksessa jätä väliin culurgionesia, jotka ovat kauniisti käsin punottuja pastanyyttejä, täytetty muusatulla perunalla, voimakkaalla pecorino-juustolla ja tuoreilla mintunlehdillä. Matkailijat ovat kuulemma yhtä mieltä siitä, että yhdistettynä yksinkertaiseen tomaattikastikkeeseen se on valtava herkku, joka on alun perin kotoisin juuri Barbagian ja Ogliastran alueelta.

Jokaisen aterian kanssa saat lisäksi täällä pane carasauta, joka on äärimmäisen ohut ja rapea paimenleipä, joka pysyi tuoreena pitkiä kuukausia, kun miehet lähtivät vuorille laumojensa kanssa. Paikalliset rakastavat sitä myös niin sanotun pane frattaun muodossa, jossa leipiä kerrostetaan kastikkeen ja juuston kanssa, mutta jos et syö lihaa, kysy aina varmuuden vuoksi, eikö kokki käyttänyt lihalientä. Makeaksi lopuksi sinun on lopulta kokeiltava seadasia, synnillisen hyviä paistettuja nyyttejä, jotka on täytetty tuoreella juustolla ja valeltu runsaasti kirpeällä kastanjahunajalla.

Mitä tulee paikallisiin erikoisuuksiin lihan ystäville, he eivät kuulemma sisämaassa useimmiten anna moittia perinteistä porcedduta, joka on villimyrtillä maustettu hitaasti vartaassa paistettu porsas, joka valmistetaan avotulella jopa useita tunteja. Kaiken tämän loistavan ruoan paikalliset huuhtelevat mielellään alas täyteläisellä Cannonau-punaviinillä, joka on kuulemma paikallisten asukkaiden pitkäikäisyyden salaisuus, tai ryypyllä voimakasta yrttilikööriä mirtoa.

Minne seuraavaksi

• Loma Sardiniassa: mitä nähdä ja tehdä
• Sardinian kauneimmat rannat
• Sää Sardiniassa

💡 Tutustu Sardiniaan lisää: Sardinian pääopas, sardinialainen keittiö, autoreitti, Alghero.

Usein kysytyt kysymykset