Pystytkö kuvittelemaan yliopisto-opiskelijoita, jotka suuntaisivat tutkintotodistus kädessään kaatopaikalle? Ehkä pilan päiten tai protestina korkeakoulutuksen tilaa vastaan. Mutta pystytkö kuvittelemaan opiskelijoita, jotka ahkeroisivat koulussa saadakseen valmistuttuaan lähteä kaupungin saastuneimpiin osiin ja auttaa koko yhteisöä keräämällä roskia? Juuri tällaisen tarinan kohtaa Kiberassa, Keniassa – Nairobin suurimmassa slummissa.
Tämä tarina (täysin tosi) tapahtui Kiberassa, Kenian pääkaupungin Nairobin suurimmassa köyhälistökaupunginosassa. Vain 2,5 neliökilometrin alueella ahtautuu asumaan noin miljoona ihmistä. Näin suuri väestömäärä tuottaa valtavan määrän jätettä, jonka siivoamisesta ei pitkään aikaan välittänyt kukaan. Näin syntyi jättimäisiä kaatopaikkoja, jotka saastuttivat vettä ja ympäristöä. Lisäksi täältä puuttuu lähes kaikki: kunnon tiet, jalkakäytävät, valaistus, sähkö- ja vesijohtoverkosto, viemäröinti ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä myös laadukkaat koulut.
Kiberan Utu Montessori -koulun synnyn taustalla olivat juuri tällaiset, näennäisesti poistamattomat jätekasat sekä joukko nuoria vapaaehtoisia, jotka niitä keräämällä maksoivat koulumaksuja muutamalle köyhälle slummin lapselle. Ajan myötä vapaaehtoisapu laajeni. Tämän kaupunginosan nuoret päättivät perustaa oman koulun voidakseen auttaa useampia lapsia.
Utu Montessori -koulun ensimmäiset luokat rahoitti Ahmed Ibrahimin johtama vapaaehtoisryhmä paitsi keräämällä roskia myös hyödyntämällä niitä luovasti. Yhdessä koko kaupunginosan asukkaiden kanssa he valmistivat niistä kierrätysvaatteita, laukkuja ja koruja. Tontin, jolla koulu sijaitsee, he onnistuivat vuokraamaan kaupungilta, ja luokat rakennettiin vähitellen ja muiden projektien tuella.
Suuren menestyksen he saivat esimerkiksi ideasta rakentaa kouluun kuntosali. Ajatteletko sen olevan turhaa slummissa, jollainen Kibera on? Väärin! Laitteet onnistuttiin hankkimaan muilta kuntosaleilta ja liikuntakeskuksista, ja pääsymaksuista saadut tulot auttoivat lasten ruoan hankinnassa ja opettajien palkkojen maksamisessa. Sama innokas ryhmä perustaa myös ainutlaatuista jalkapalloakatemiaa, joka on kokonaisvaltainen sosiaalinen projekti eikä suinkaan rajoitu pelkkään jalkapalloon. Harjoittelun lisäksi se tarjoaa esimerkiksi journalismikursseja. Akatemian on tarkoitus antaa nuorille lupaus paremmasta tulevaisuudesta ja mahdollisuus tavoitella unelmiaan – oli kyse sitten ammattijalkapalloilijan urasta tai mistä tahansa muusta ammatista.
Näiden nuorten aloitteellisuus on uskomatonta – projektit ovat kiinnostavia paitsi ainutlaatuisen ideansa vuoksi myös siksi, että ne antavat monille alueen nuorille mahdollisuuden kokoontua yhteen ja tehdä jotain hyvää itselleen ja ympäristölleen. Näiden luovien ideoiden ansiosta Utu Montessori -koulu voi ottaa riveihinsä myös lapsia, joiden vanhemmilla ei ollut varaa maksaa valtion koulujen maksuja. Innostuksellaan ja hyvin erityisellä lähestymistavallaan koulu on saavuttanut suosion kaikkien alueen lasten keskuudessa, ja luokat täyttyvät nopeasti.
Tulevaisuudessa koulu, joka syntyi myös tšekkiläisen Centrum Dialog -järjestön ansiosta, laajenee uusilla luokka-asteilla. Tällä hetkellä toiminnassa ovat päiväkoti, esikoulu ja alakoulun ensimmäiset kolme luokkaa. Centrum Dialogin ja paikallisen vapaaehtoisryhmän unelma on muuttaa omaan rakennukseen tai omalle tontille. Se on Kiberassa kuitenkin hyvin vaikeaa, sillä vaikka kyse on slummin tonteista, hinnat ovat äärimmäisen korkeat.
Useita tämän koulun lapsia tuetaan afrikkalaisten lasten etäadoptio-ohjelman kautta. Tämän ohjelman ansiosta kymmenet Kiberan lapset eivät ole vain suorittaneet perus- ja lukio-opintoja loppuun, vaan myös aloittaneet yliopisto-opinnot.
Centrum Dialog loi ohjelman “Afrikkalaisten lasten adoptio – etäapuprojekti” vuonna 2002. Tšekkiläisten “adoptiovanhempien” avun ansiosta ohjelman kautta on kulkenut ja koulutusmahdollisuuden saanut yli 4000 lasta Keniasta ja Guineasta. Niille, jotka haluaisivat osallistua ohjelmaan, suosittelemme lukemaan lisää.
