Häidemme jälkeen lähdimme heinäkuussa pitkän matkan pyöräilyseikkailuun sähköpyörillä Kreikkaan selvittääksemme, mitä sellainen matka oikein pitää sisällään. Emme Tšekissä emmekä muualla Euroopassa törmänneet toiseen yhtä hulluun ihmiseen, joka lähtisi tuollaisen raskaan hirviön selässä (sähköpyörä painaa noin 25 kg ilman kuormaa) kohti etelää. Se oli yksi elämämme mielenkiintoisimmista kuukausista, todellinen seikkailu – mutta sellainen, jota emme koskaan enää toista. Miksi?
1) Sähköpyörät ovat isoja, raskaita hirviöitä, jotka yrittävät tappaa sinut
Lukášin kanssa emme olleet pysähtyneet hetkeksikään huhtikuusta lähtien – kirjoitimme graduja, teimme loppututkintoja ja suunnittelimme häitä, ja jos tämä ei vielä riittänyt, teimme molemmat kokopäivätöitä.
Ehkä meidän olisi pitänyt kokeilla pyöriä
Istuimme siis uusien sähköpyöriemme selässä ensimmäistä kertaa (hullut) vasta silloin, kun niistä oli tullut raskaita hirviöitä. Eli lähtöpäivänämme. Itse sain pyörän liikkeelle vasta usean yrityksen jälkeen ja putosin siitä ensimmäisten kahden viikon aikana säännöllisesti kuin kypsä luumu puusta (Lukáš putosi harvemmin, mutta ei hänkään säästynyt). Kuorman kanssa pyörät painoivat noin 50–60 kg ja ne olivat todellisia hirmuja.
Somessa vieritimme ilomielin kaiken syyn näiden kahden kaunottaremme niskaan. Nyt myönnän teille: syy oli kyllä meidän omamme, koska emme olleet ajaneet niillä aiemmin. Mistä tiedän? Matkan lopussa ajoimme niillä nenä pystyssä kuin pahimmat tien piraatit!
Lataamisen kanssa ei ollut ongelmia
Sähköpyörillä matka oli oikeasti helpompaa. Ja suosittelisin niitä lämpimästi. Meidän pyörämme kulkivat yhdellä latauksella 70–190 km maaston mukaan (nuo 190 km ajoimme täysin tasaisella) ja akkujen lataaminen sallittiin meille kaikkialla. Riittää, että kysyy. Kerran latasimme jopa vihanneskaupassa. Muista vain: kun tuot pyörät ensimmäistä kertaa kotiin, älä lähde niillä suoraan Kreikkaan, jooko?
2) Työskentely pyörillä ei ole mahdotonta, mutta se on kuin tekisi töitä vatsataudissa
Lukášin kanssa teemme molemmat töitä etänä. Sen ansiosta minulla on varastossa lukuisia tarinoita hyvin epätavallisista paikoista, joissa olen työskennellyt. Kun jokin on kiireellistä, osaan istua vaikka maahan, laittaa mobiilidatan päälle ja tehdä töitä vaikka vessassa. Olen työskennellyt Ugandassa 2500 metrin korkeudessa ja jäteastioiden vieressä Prahan linnalle johtavassa kujassa.
Teimme töitä myös kolmen kuukauden Amerikan-matkallamme, emmekä siksi odottaneet, että pyörillä siitä tulisi ongelma. Ja arvatkaa mitä. Tuli. Ja iso.
En tiedä kumpi oli pahempi. Se, että olimme väsyneitä koko päivän polkemisesta, vai se, ettemme voineet vain siirtyä hieman kauemmas wifin ääreen, kun leirintäalueen wifi ei toiminut (pyörällä jo 10 km on melkoinen kiertotie, varsinkin kun takana on jo yli 100 km). Lisäksi (ja tämä olisi pitänyt tulla mieleen) ajaessa et ehdi tehdä mitään. Autoroadtripeillä hoidan yleensä puolet asioista matkan varrella, mutta täällä minun oli pakko odottaa, kunnes pysähdyimme jonnekin.
Kumpi on pahempi, kuumuus vai väsymys?
Käytännössä päivämme meni näin: nousimme kuuden ja seitsemän välillä, pakkasimme nopeasti teltan ja 15 minuuttia myöhemmin poljimme jo puoliunessa raskaasti hirviöitämme eteenpäin. Pysähdyimme marketille ostamaan jogurttijuoman aamiaiseksi, jottemme viivyttelisi. Kreikkaan asti lämpötila ei nimittäin laskenut alle 35 asteen.
Puolenpäivän aikaan pysähdyimme tunniksi tai pariksi lounaalle, ja sen jälkeen jatkoimme iltaan asti (tietysti kylmäjuomataukojen kera). Saavuimme kuuden ja kahdeksan välillä leirintäalueelle, peseydyimme nopeasti, laitoimme ruokaa ja sitten etsimme wifiä ja teimme töitä keskiyöhön saakka. Usein aloitimme työt vasta puoli kymmenen aikaan, eikä minun tarvinne kuvailla, kuinka väsyneitä olimme (unilääkkeitä emme todellakaan tarvinneet).
Eikä nettiyhteys aina toiminut nopeasti, eikä aina lainkaan. Idylli se ei ollut. Väsymys, ajanpuute ja stressi – tuntui siltä kuin tekisin töitä vatsataudissa. Tämä oli ehkä jopa hankalampaa.
3) Vapaudesta on luovuttava
Tiesimme, että meidän olisi jätettävä monta paikkaa väliin, mutta jätimme niitä todella paljon. Kaikki ne, jotka eivät olleet suoraan reittimme varrella. Tiedän, ettei matkustamisessa ole kyse siitä, että näkee kaiken. Mutta meiltä jäi väliin vuorilla vaeltaminen (upeilla vuorilla – ja tiedättehän, kuinka rakastamme vaelluksia).
Ajatus siitä, että jättäisit jonnekin kuormatut sähköpyörät ja kaiken omaisuutesi, oli epärealistinen. Itkin monen vaelluksen perään, Kreikan Meteoroja ja Mostaria. Paikkoja, joita odotin innolla, mutta jotka osoittautuivat sähköpyörällä mahdottomiksi. Missä on se vapaus, jota pyörällä pitäisi tuntea?
4) Et ehdi katsella mitään kunnolla
Mielestäni puolitoista kuukautta on riittävästi aikaa Euroopan-matkaan. Mutta silti et ehdi paljoakaan. Jonnekin muutamaksi tunniksi pysähtyminen tarkoittaa, ettei matka juuri edisty. Alussa yritimme nauttia matkasta, uimme Bledin järvessä ja katselimme pikkukaupunkeja. Se meni pian ohi. Silloin kun tajusimme, kuinka pahasti olimme jäljessä aikataulusta. Lisäksi moniin paikkoihin ei pyörällä yksinkertaisesti pääse.
5) Sää on pahin vihollisesi
Kyllä, oli todella typerä idea lähteä pahimpien helteiden aikaan Kreikkaan. Mutta niihin neljäänkymppisiin lopulta totuimme. Osasimme välttää ne nousemalla aikaisin ja odottamalla puolenpäivän lämpöhuipun kahviloissa ja ravintoloissa.
Pahempi tuli, kun Dolomiiteilla koimme valtavan sateen ja kylmyyden. Satoi kaatamalla koko päivän ja koko yön, emmekä ole tainneet koskaan tuntea itseämme yhtä avuttomiksi. Kastuimme läpimäriksi, telttamme kastui, makuupussimme kastuivat. Koko elämämme kastui! No, liioittelen, mutta ainoat pitkät housumme ja t-paitamme olivat läpimärkiä, emmekä tienneet mitä tehdä, koska sade vain jatkui. Lisäksi jouduimme usein tilanteisiin, joissa emme kirjaimellisesti löytäneet mitään suojapaikkaa säältä.
6) Pyöräily on kallista
Kuvittelimme hölmösti, että pyörällä matkustaminen olisi halpaa. Mutta jos haluaa tehdä sen laillisesti, Euroopassa maksat joka päivä leirintäalueesta. Lisäksi helteessä päädyimme usein ravintoloihin ja kahviloihin. Jos nyt istut sisällä ja sinulla on mukavaa, ehkä ajattelet, että olemme hemmoteltuja – mutta kokeilepa ajaa 8 tuntia päivässä 40 asteessa. Silloin lakkaat ajattelemasta rahaa. Ja paljonko tämä kaikki maksoi? Siitä toisessa artikkelissa.
7) Puolitoista kuukautta syöt aina samaa
Koska yövyimme teltassa lähes joka päivä, laitoimme ruokaa pienellä retkikeittimellä ja yhdessä pienessä kattilassa. Keksiä jotain hienostuneempaa kuin papuja tai spagettia oli koko päivän ajamisen jälkeen yli kykyjemme. Eikä usein edes ollut saatavilla sopivia raaka-aineita.
Yhteenveto
Pyöräilyyn (kuka olisi kuvitellut tällaista lomaa Kreikassa?) me rakastuimme (ette varmaan odottaneet minun kirjoittavan noin). Ei kuitenkaan niin, että haluaisimme lähteä täyteen kuormattuina viikkoa pidemmälle retkelle – yllä mainituista syistä.
Listasin teille paljon, mutta totuus on, että suurin ongelma oli työ ja se, ettemme voineet vaeltaa vuorilla. Muuten sähköpyörä on loistava juttu, hirviömme ovat tällä hetkellä varastossa, ja jos olemme sattumalta lähistöllä, on melko todennäköistä, että törmäät meihin niiden selässä jossain päin maastoa.
Vinkki matkalle: jos aiot matkustaa etätöiden kanssa, huolehdi ehdottomasti toimivasta nettiyhteydestä. Suosittelemme hankkimaan Holafly-eSIMin tai Yesim-eSIMin jo ennen matkaa, jottet ole leirintäalueen wifin armoilla. Ja jos suunnittelet retkiä ja aktiviteetteja kohteessa, kannattaa varata ne etukäteen palvelun GetYourGuide kautta.
Kaikki artikkelit matkastamme voit lukea alkuperäisiltä sivuilta Reportér.
