Islannin etelärannikko: 12 vinkkiä nähtävyyksiin ja tekemiseen

Kun lähdimme Lukášin kanssa syys-lokakuun vaihteessa 2018 isolle road tripillemme, aavistin jotenkin, että siitä tulisi mahtava – mutta todellisuus ylitti lopulta kaikki odotuksemme. Islannin etelärannikon tutkimisen suunnittelimme heti matkan neljännelle päivälle, ja keskenämme nimesimme sen “vesiputousten päiväksi”.

Muistan, kuinka lähdimme aamulla liikkeelle ja jokaisen kilometrin myötä maisema muuttui dramaattisemmaksi, jyrkemmäksi ja villimmäksi. Siellä tuntee itsensä yksinkertaisesti pieneksi luonnon uskomattoman voiman edessä, joka tarjoaa toisella puolella loputtomia jäätiköitä ja toisella kesyttömän valtameren.

Tästä artikkelista löydät 13 vinkkiä siitä, mitä nähdä ja tehdä saaren eteläosassa. Käymme läpi kuuluisimmat vesiputoukset, joiden edessä henki salpautuu, sekä piilotettuja paikkoja ilman turistilaumoja. Neuvon, mihin kannattaa majoittua strategisesti, miten pysäköinnin ja maksujen kanssa on vuonna 2026 – ja ennen kaikkea varoitan sinua siitä, mitä pitää varoa suunnattomasti, jotta palaat kotiin terveenä.

Yhteenveto niille, joilla ei ole aikaa lukea koko artikkelia

• Kauneimmat vesiputoukset: Pysähdy Seljalandsfossilla (sen taakse voi kävellä) ja löydä heti vierestä piilotettu Gljúfrabúi luolassa. Älä myöskään ohita mahtavaa Skógafossia.
• Pysäköinti maksaa: Useimmilla luonnonnähtävyyksillä (Seljalandsfoss, Skógafoss, Fjaðrárgljúfur) peritään nykyään 1000 ISK:n (n. 7 €) pysäköintimaksu Parka-sovelluksen kautta.
• Hylätty lentokoneen hylky: Kuuluisalle DC-3-hylylle Sólheimasandurilla pääset joko kävelemällä 45 minuuttia autiomaan halki tai käyttämällä maksullista bussi-shuttlea.
• Vaarallinen kauneus: Musta hiekkaranta Reynisfjara on upea, mutta niin kutsuttujen sneaker wavesien (hiipivien aaltojen) takia äärimmäisen vaarallinen. Älä koskaan käännä selkääsi merelle!
• Lundien tarkkailu: Jos matkustat kesällä, parhaan mahdollisuuden näihin suloisiin lintuihin saat Dyrhólaeyn kallioilla – varo kuitenkin ilta- ja yösulkuja pesimäkauden takia.
• Ihanteellinen aika: Varaa etelärannikolle vähintään kaksi päivää ja yksi yö, jottet joudu kiirehtimään kaikkea stressissä ja ehdit todella nauttia näkymistä.

Milloin lähteä ja miten sinne pääsee

Etelärannikko on logistisesti melko helppo, ja kehätietä numero 1 (Ring Road) pitkin pääset tänne Reykjavíkista noin kahdessa tunnissa. Sen voi siis selättää myös hyvin tiiviinä päiväretkenä, jos aikaa on todella vähän. Varaudu kuitenkin siihen, että siinä tapauksessa vietät tiellä ja jalkeilla 10–11 tuntia putkeen ja ehdit vain pääkohteet.

Rauhallisemman tahdin vuoksi suosittelen lämpimästi jakamaan etelärannikon kahdelle päivälle ja yhdelle yölle. Kesällä tien ajaa tavallisella henkilöautolla, mutta jos suuntaat saarelle sesongin ulkopuolella (lokakuusta huhtikuuhun), suosittelen ehdottomasti valitsemaan nelivetoisen auton (4×4).

Meillä oli vuokrattuna isompi auto, ja Lukášin kanssa meillä on pitkältä ajalta hyviä kokemuksia palvelusta DiscoverCars, jota käytämme ympäri maailmaa, koska sieltä näemme suoraan vertailun kaikista isoista ja paikallisista vuokraamoista.

Jos suuntaat tänne kesällä (kesäkuusta elokuuhun), sinulla on valtava etu loputtoman päivänvalon muodossa. Aurinko laskee täällä juuri puolenyön jälkeen ja nousee ennen kolmea aamulla, joten sinulla on noin 21 tuntia tutkimiseen ja voit lähteä vesiputouksille vaikka keskiyöllä, jolloin siellä ei ole väentungosta.

Elokuussa 2026 etelärannikko on kuitenkin äärimmäisen loppuunmyyty täydellisen auringonpimennyksen takia, joten varaa kaikki todella hyvissä ajoin. Talvi taas tarjoaa karua romantiikkaa ja mahdollisuuden nähdä revontulet – sinun on vain valmistauduttava siihen, että talvipäivänseisauksen aikoihin sinulla on vain reilut 4 tuntia päivänvaloa.

Revontulien metsästyksessä tarkista aina pilvisyys Islannin meteorologien virallisilta sivuilta ja aseestaudu kärsivällisyydellä, sillä onnistuneeseen havaintoon tarvitaan täällä keskimäärin 5–7 yötä.

Lisäksi Islannissa on 1. tammikuuta 2026 alkaen voimassa uusi kilometrivero henkilöautoille, joka on 6,95 ISK (noin 0,05 €) ajettua kilometriä kohti. Vuokraamot lisäävät siis hintaan yleensä kiinteän maksun noin 1390–1550 ISK (n. 9–10 €) päivässä, tai laskevat kilometrit palautuksen yhteydessä.

Hyvä uutinen on kuitenkin se, että tämän ansiosta bensiini halpeni noin 305 ISK:iin litralta (n. 2 €). Suurin vihollinen etelärannikolla ei kuitenkaan yllättäen ole lumi tai jää, vaan tuuli. Islannin myrskytuulta on vaikea kuvailla sille, joka ei ole sitä kokenut, ja se pystyy rauhassa repimään auton ovet saranoiltaan.

Pysäköi siksi aina tuulta vasten ja pidä ovista tiukasti kiinni molemmin käsin, sillä tätä vahinkoa (niin kutsuttua door-rippingiä) ei kata mikään vakuutus ja korjaus maksaa uskomattomia summia. Maksa autoon ehdottomasti lisävakuutus GP soraa vastaan ja ennen kaikkea SAAP (Sand and Ash Protection), sillä etelärannikon voimakkaat tuulet osaavat nostaa ilmaan vulkaanista hiekkaa ja kirjaimellisesti hiekkapuhaltaa auton maalipinnan puhtaaksi.

Missä majoittua + paljonko se maksaa

Jos haluat tutkia etelärannikkoa kunnolla etkä halua viettää autossa kahtatoista tuntia putkeen, suosittelen ehdottomasti etsimään täältä majoituksen Islannin etelärannikolta vähintään yhdeksi yöksi. Suosituin tukikohta jäätiköille suuntautuville matkoille on viehättävä pikkukylä Vík í Mýrdal, joka sijaitsee tämän alueen aivan itälaidalla.

Kapasiteetti on täällä kuitenkin hyvin rajallinen ja sesonkihinnat lentävät jyrkästi ylös. Kaunis paikka yöpymiseen suoraan Víkissä on esimerkiksi Hotel Katla by Keahotels, jossa voit pakkaspäivän jälkeen nauttia ulkoporeammeesta ja saunasta, tai edullisempi Vík HI Hostel reppureissaajille.

Edullisempi ja helpommin saatava vaihtoehto on usein Selfossin pikkukaupunki, joka on lähempänä pääkaupunkia ja tarjoaa valtavan määrän vaihtoehtoja, mukaan lukien suositun Bakki Hostelin (hinnat alkavat täällä jo noin 75 eurosta yöltä).

Jos etsit kultaista keskitietä, kokeile Hvolsvölluria, joka sijaitsee suunnilleen puolimatkassa suurimmille luonnonnähtävyyksille. Täältä löytyy myös aivan ylellinen neljän tähden Hotel Rangá, joka on kuuluisa kuumista lähteistään ja täydellisestä revontulinäkymästään – mikäli sinulla siis on onnea pilvettömän taivaan suhteen.

💡 Konkreettiset majoitusvinkit (hinnat ja saatavuuden voit tarkistaa Bookingista, varaa ajoissa — sesongissa ja pimennyksen 2026 aikaan paikat katoavat kuukausia etukäteen):

• Hótel Katla by Keahotels (Vík)
• Hótel Rangá (Hvolsvöllur)
• Hótel Selfoss (Selfoss)
• Bakki Hostel (Selfoss)

Majoitushinnat Islannissa eivät ole aivan alhaisimmasta päästä, ja kiva guesthouse kahdelle maksaa noin 100–200 euroa (suunnilleen 15 000–30 000 ISK) yöltä. Booking.com on suosikkihakukoneemme hotelleille, ja sieltä saa toisinaan napattua mukavia alennuksia.

Vuodesta 2024 lähtien peritään lisäksi majoitusveroa 800 ISK (n. 5,50 €) huoneelta ja yöltä, joka laskutetaan suoraan paikan päällä. Jos leiriydyt, vero on 400 ISK yöltä (n. 2,70 €). (Me olemme jo taisimme hieman pehmentyä leiriytymisen suhteen, mutta moni käyttää suosittua Camping Card -korttia noin 26 000 ISK:n hintaan, joka on voimassa syyskuun puoliväliin asti.)

Edulliset lennot etsimme Kiwista. Se on suosikkiportaalimme, jonka ansiosta onnistumme usein säästämään satoja euroja, jotta budjettia jää enemmän juuri niihin ihaniin hotelleihin ulkoallasineen.

Muista, että Islannissa kelpaa toki sininen eurooppalainen sairaanhoitokortti (EHIC), mutta se ei kata pelastajien (ICE-SAR) toimenpiteitä, joten laadukas matkavakuutus on ehdoton välttämättömyys, ja suosittelemme mieluummin lataamaan puhelimeen hätäsovelluksen 112 Iceland.

Uskomaton näky: Etelärannikon kauneimmat vesiputoukset

Tämän osan Islantia voisi hyvin nimetä uudelleen putoavan veden maisemaksi, sillä missään muualla saarella ei löydy näin monta ikonista vesiputousta näin pienellä maa-alalla. Suosittelen lähtemään Reykjavíkista aikaisin aamulla (vaikka jo seitsemän maissa), jotta vältät suurten turistibussien rynnistyksen, jotka saapuvat ensimmäisille pysähdyksille yleensä kymmenen aikaan aamupäivällä.

Muista ottaa mukaan äärimmäisen laadukas sadetakki ja -housut, sillä näiden paikkojen luona ei yksinkertaisesti pysy kuivana ainoakaan lanka.

1. Huomaamaton aloitus Gluggafossilla

Aloitimme road tripin neljännen päivämme juuri Gluggafossilta, joka on upea ja turistien usein epäreilusti ohittama vesiputous, jonka löydät hieman sivussa vilkkaimmasta päätiestä.

Vesi ei putoa täällä vain tavallisesti suoraan alas, vaan tunkeutuu läpi kiinnostavien kalliomuodostumien ja pehmeään kiveen kuluneiden “ikkunoiden”. Se antaa sille aivan erilaisen luonteen ja hienovaraisemman rakenteen kuin niille kuuluisammille jättiläisille, jotka odottavat sinua reitin varrella.

Me olimme täällä aikaisin aamulla aivan yksin, nautimme hiljaisuudesta, jonka katkaisi vain veden pauhu, ja pystyimme ottamaan paljon kauniita kuvia ilman, että jouduimme koko ajan väistelemään muita keltasadetakkisia matkailijoita.

Se on loistava paikka rauhalliseen aamuheräämiseen ja virittäytymiseen siihen, mitä päivä vielä tuo tullessaan. ☺️ Luonto ei vaikuta täällä vielä niin karulta ja aggressiiviselta, päinvastoin ympärillä on kaunista vihreää ruohoa.

2. Seljalandsfoss: Vesiputous, jonka voi kiertää

Noin puolentoista tunnin ajon jälkeen pääkaupungista törmäät kaikkien postikorttien todelliseen tähteen. Valtava Seljalandsfoss-vesiputous putoaa kunnioitusta herättävästä 60 metrin korkeudesta entiseltä merikalliolta, ja se on aivan tyylikäs, kapea vesivirta.

Sen suurin ja aivan ainutlaatuinen vetonaula on se, että suoraan vesiseinän takaa kulkee liukas kivinen polku, joten koko putouksen voi kiertää ympäri suureen kallionkoloon.

Kokemus, kun katsot pauhaavan vesiverhon läpi laskevaa aurinkoa, on yksinkertaisesti näyttävä, vaikka minun on todettava, että kömpimme sen takaa läpimärkinä kuin uponneet kissanpojat 😅. Vesipisarat lentävät täällä joka suuntaan, joten piilota puhelimet ja kamerat syvälle takin alle ja kaiva ne esiin vain kaikkein välttämättömimmäksi hetkeksi.

Voit pysäköidä täällä isolle parkkipaikalle, jossa peritään nykyään kiinteä maksu 1000 ISK (n. 7 €) Parka-sovelluksen kautta. Suosittelen lataamaan sen jo kotona ja lisäämään siihen maksukortin – säästät näin paljon hermoja automaateilla, jotka Islannissa muuten usein vaativat fyysisen PIN-koodin syöttämisen, pelkkä Apple Payn heilautus ei yleensä riitä.

Talvikuukausina reitti vesiputouksen taakse on usein suljettu, koska se muuttuu yhdeksi valtavaksi ja hengenvaaralliseksi liukastelukentäksi.

3. Salaperäinen Gljúfrabúi luolassa

Kun kerran maksat pysäköinnin Seljalandsfossilla (lippu on voimassa molempiin paikkoihin), olisi kirjaimellisesti turistin itsemurha istua heti autoon ja ajaa eteenpäin. Useimmat ihmiset räpsivät täällä kuvat ja katoavat, mutta lähde sinä kävelemään vain noin viisisataa metriä vasemmalle korkeaa kalliota pitkin.

Törmäät täällä huomaamattomaan halkeamaan kalliossa, josta virtaa puro, ja sisällä piileskelee todellinen aarre. Gljúfrabúi (käännettynä rotkon asukas) on vesiputous, joka on piilotettu suoraan kallion sisään.

Nähdäksesi sen ylipäätään koko komeudessaan sinun on hyppelehdittävä liukkailla kivillä ja kunnolla kahlattava matalan puron uomaa pitkin luolan sisään. Siellä on pimeää, valtavan äänekästä ja siinä on uskomattoman mystinen tunnelma, joka vie mennessään heti.

Älä missään nimessä mene tänne ilman kunnollisia vedenpitäviä kenkiä joissa on tukeva kuviointi ja liukumaton pohja, sillä yksi väärä askel ja sinulla on vettä kengissä koko loppupäivän. Usko kuitenkin pois, tämän kokemuksen tulet muistamaan pitkään – se herättää sinussa sen aidon lapsenomaisen löytämisen ilon.

4. Jyrisevä ja majesteettinen Skógafoss

Vajaan kolmenkymmenen kilometrin päässä tietä pitkin eteesi ilmestyy yhtäkkiä Skógafoss, joka on ehdoton peto vesiputousten joukossa. Siinä missä Seljalandsfoss on pikemminkin tyylikäs, täällä tunnet luonnon puhtaan ja brutaalin voiman jo kaukaa.

Vesiputous putoaa 60 metrin korkeudesta, mutta se on lisäksi 25 metriä leveä, ja tämän valtavan vesiroiskeen ansiosta näet täällä aurinkoisina päivinä lähes sadan prosentin varmuudella massiivisen sateenkaaren (ja melko usein jopa kaksoissateenkaaren).

Voit kävellä litteitä kiviä pitkin aivan sen alle, mutta varaudu siihen, että mitä lähemmäs menet, sitä enemmän se muistuttaa oleskelua käynnissä olevassa autopesukoneessa. Tai lähde niin kuin me oikealle puisia portaita pitkin yläpuolella olevalle näköalatasanteelle.

Portaita on täällä tasan 527 ja reidet polttelevat kuin tulessa, mutta tuo näkymä kallion reunalta alas tasaiselle rannikolle on korvaamaton. Ja pieni lisävinkki: yläpuolella alkaa kuuluisa Fimmvörðuháls-vaellus.

Useimmat ihmiset vain kurkistavat tasanteelta ja kävelevät takaisin alas, mutta jos kävelet vielä kilometrin tai kaksi Skógá-jokea pitkin, löydät kymmenien pienempien vesiputousten upean kaskadin aivan ilman turisteja.

Pidä vain huoli lompakostasi: toukokuusta 2025 lähtien täälläkin alettiin periä pysäköintimaksua 1000 ISK (n. 7 €) Parka-sovelluksen kautta (pysäköinnin raja on asetettu kahdeksaan tuntiin eikä yöpyminen ole sallittua).

💡 Vinkki: Liput ja järjestetyt retket (etelärannikolle ja lähialueille) kannattaa ostaa etukäteen netistä GetYourGuidesta, sesongissa ne täyttyvät nopeasti.

5. Vihreä kanjoni Fjaðrárgljúfur

Vaikka se sijaitsee jo hieman kauempana idässä, aivan Vík-kaupungin takana, minun on ehdottomasti mainittava se kauneimpien luonnonilmiöiden joukossa. Kanjoni Fjaðrárgljúfur on noin kaksi kilometriä pitkä ja sata metriä syvä luonnonihme, jonka jäätikköjoki on kuluttanut.

Jyrkkiä kallioseiniä peittävä vihreä sammal kontrastoi voimakkaasti alhaalla olevan sinisen veden kanssa, ja koko juttu vaikuttaa fantasiaelokuvan lavastukselta (jonka muuten löysi myös Justin Bieber, joka kuvasi täällä musiikkivideon ja melkein tuhosi vahingossa koko paikan fanien rynnistyksellä).

Nykyään kanjonin reunaa pitkin kulkee onneksi selkeästi merkitty ja rajattu polku, jossa on useita turvallisia näköalatasanteita. Pysäköinti maksaa täällä nykyään myös 1000 ISK (n. 7 €) ja hoidat sen tutulla Parka-sovelluksella.

Ole vain varovainen, jos lennät Islantiin kevätkuukausina, jolloin lumi sulaa. Ympäristövirasto sulkee kanjonin tänä aikana säännöllisesti kokonaan suojellakseen hauraan kasvillisuuden tallaantumiselta mudassa, joten tarkista ajantasainen tilanne aina etukäteen virallisilta ust.is-sivuilta.

Uintia ja pisara historiaa jäätikön alla

Kun kameran objektiivien jatkuva kuivaaminen vesipisaroista lakkaa parin tunnin jälkeen huvittamasta, Islannin etelärannikko tarjoaa onneksi myös muunlaista ajanvietettä. Voit yrittää lämmitellä hieman (vaikka siinä on suuret sudenkuoppansa) tai suojautua sateelta ja palata ajassa taaksepäin ensimmäisten asukkaiden aikoihin.

6. Seikkailu Seljavallalaug-altaassa

Jäisiä vesiputouksia täynnä olleen aamupäivän jälkeen meille Lukášin kanssa tuli hurja halu lämmitellä edes hieman, joten suuntasimme Seljavallalaug-altaalle. Kyseessä on yksi koko Islannin vanhimmista ulkouima-altaista, joka rakennettiin kallioon jo vuonna 1923.

Päästäksesi sinne sinun on käveltävä parkkipaikalta henkeäsalpaavan ja kapean vuorilaakson halki (matka kestää noin kaksikymmentä minuuttia), ja ympäröivä maisema saa sinut vain liikuttumaan.

Olen kuitenkin sinulle täysin rehellinen: uinnin todellisuus on hieman rosoisempaa. Altaan vesi ei nimittäin lämpimimpiä kesäpäiviä lukuun ottamatta ole suorastaan kuumaa, se on pikemminkin vain haaleaa, ja koska pohjan puhdistavat vapaaehtoiset vain hyvin harvoin, se on täynnä luonnollisia liukkaita leviä.

Pukukopit ovat sitten oma lukunsa – ne ovat vanhoja, märkiä ja lievästi vastenmielisiä, koska on täysin turisteista kiinni, missä kunnossa he jättävät ne jälkeensä.

Silti emme todellakaan kadu sitä – kylpeminen hylätyssä betonialtaassa villien vihreiden vuorten keskellä, sumu leviten huipuille, on yksinkertaisesti uskomattoman erityinen tunnelma.

7. Skógarin museo täynnä turvemökkejä

Jos matkan varrella yllättää tyypillinen vaakasuora islantilainen kaatosade, johon sadetakit eivät yksinkertaisesti riitä, museo Skógarissa (Skógasafn) on ihanteellinen ja pelastava hätäjarru. Löydät sen vain minuutin autoajon päästä Skógafoss-vesiputoukselta, ja 3000 ISK:n (noin 20 €) pääsymaksulla aikuiselle saat pääsyn valtavaan kompleksiin, jossa vietät kuivassa ja lämpimässä vaikka kaksi tuntia.

Ulko-osan muodostavat aivan satumaisen kunnostetut vanhat mökit ruohoisilla turvekatoilla, jotka näyttävät kaukaa kirjaimellisesti Taru sormusten herrasta -hobittien asumuksilta.

Päärakennuksen sisältä löydät sitten uskomattoman rikkaan kokoelman historiallisia esineitä vanhoista kalastusveneistä perinteisiin islantilaisiin neulottuihin villapaitoihin (lopapeysa) ja työkaluihin. Se on upea ja paikoin jopa karmiva katsaus historiaan, joka näyttää sinulle täysin, kuinka kauhean rankka ja karu elämä täkäläisillä asukkailla vuosisatoja sitten tämän luonnon edessä oli.

Autiomaat, jää ja postapokalyptiset näkymät

Kun ohitat vihreimmät osuudet Skógafossin lähellä ja lähestyt Mýrdalsjökull-jäätikköä, tienvarren maisema vaihtaa väriä dramaattisesti hehkuvan vihreästä synkän tuhkanharmaaksi ja mustaksi. Täällä alkaa saaren karumpi puoli, jossa voit koskettaa muinaista jäätä tai tutkia ruostuneita jäänteitä amerikkalaisesta lentokoneesta, joka on eksynyt loputtomalle tasangolle.

8. Sólheimajökull-jäätikön äärellä

Vähän matkaa lentokoneen hylylle vievän risteyksen jälkeen löydät pienen tien, joka johtaa suoraan jäätikkökielekkeelle Sólheimajökull. Kyseessä on valtavan Mýrdalsjökull-jäätikön uloke, joka kätkee alleen surullisenkuuluisan ja hyvin aktiivisen Katla-tulivuoren.

Älä odota täältä mitään hehkuvan valkoista ja steriilin puhdasta lunta kuin alppiesitteistä. Tämä jäätikkö on juovitettu paksuilla mustilla juonteilla menneiden purkausten vulkaanisesta tuhkasta, jonka pakkanen on vuosisatojen aikana kirjaimellisesti painanut siihen.

Jäätikön reunalle pääset parkkipaikalta noin kahdessakymmenessä minuutissa kävellen surullisen sameaa jäätikkölaguunia pitkin, jossa voit nähdä omin silmin, kuinka nopeasti Islanti menettää jäänsä ja sulaa.

Tässä minun on kuitenkin lisättävä valtava ja painava varoitus: älä koskaan missään olosuhteissa yritä astua itse jäälle ilman sertifioitua opasta ja asianmukaista varustusta! Jäätikkö on elävä organismi, se liikkuu jatkuvasti, halkeilee ja muodostaa syviä railoja nimeltä moulins, jotka voivat olla petollisesti tuoreen lumen ohuen kerroksen peitossa.

Me katselimme alhaalta kunnioituksella pieniä ryhmiä, joilla oli kypärät, jääpiikit ja kirveet, kuinka he liikkuivat turvallisesti jään labyrintissa.

Jos haluat kokeilla glacier hike -vaellusta omakohtaisesti, kolmituntiset retket sellaisilla yrityksillä kuin Arctic Adventures tai Troll Expeditions alkavat noin 8500–13900 ISK:sta (noin 58–95 €), ja retket paikalliseen Katlan jääluolaan maksavat noin 29900 ISK (n. 205 €).

💡 Vinkki: Liput ja järjestetyt retket (etelärannikolle ja lähialueille) kannattaa ostaa etukäteen netistä GetYourGuidesta, sesongissa ne täyttyvät nopeasti.

9. Lentokoneen hylky DC-3 mustalla tasangolla

Valtavalla ja aivan tasaisella Sólheimasandurin tulvatasangolla, joka koostuu mustasta vulkaanisesta hiekasta ja sorasta, sijaitsee yksi koko Islannin eniten valokuvatuista kohteista.

Amerikkalaisen sotilaslentokoneen DC-3 hylky teki täällä pakkolaskun vuonna 1973 (koko miehistö selvisi silloin onneksi ilman vammoja) ja armeija purki siitä sen jälkeen vain arvokkaimman. Kuorittu metallinen lentokoneen runko istuu siis loputtoman synkän tasangon keskellä tänäkin päivänä, ja se näyttää siellä uskomattoman postapokalyptiseltä.

Nykyään hylylle ei missään tapauksessa pääse autolla, koska maanomistajat sulkivat tien luonnon tuhoutumisen takia. Pysäköinnistä päätien varressa maksat 750 ISK (n. 5 €) ja sitten sinulla on kaksi vaihtoehtoa.

Voit kävellä neljä kilometriä yhteen suuntaan, mikä vie noin 45 minuuttia kävelyä täysin tasaisella maalla ilman ainoatakaan varjopaikkaa tai suojaa tuulelta (ja rehellisesti sanottuna, jos sataa, se on oikea kiirastuli ja kestävyyskoe).

Toinen, paljon mukavampi vaihtoehto on ostaa meno-paluulippu edestakaiseen shuttlebussiin noin 3000–4000 ISK:n (n. 21–27 €) hintaan, joka kulkee kymmenestä aamulla viiteen iltapäivällä ja lyhentää matkan kymmeneen minuuttiin.

Kauneimmat rannat ja kalliot maailman äärellä

Sen päivän viimeiset pysähdyksemme kuuluivat itse valtamerelle, ja uskon rehellisesti, että vasta täällä ymmärrät täysin, miksi ihmiset palaavat jatkuvasti karulle Islannille. Näillä rannoilla ei todellakaan ole valkoista hiekkaa etkä ruskettaudu täällä bikineissä, mutta se uskomattoman raaka aaltojen energia, kun ne iskeytyvät mustiin basalttipylväisiin, yksinkertaisesti salpaa hengen.

10. Näkymät ja suloiset lundit Dyrhólaeyssa

Ennen Víkiin saapumista tie kääntyy rannikolle ja nousee mahtavalle Dyrhólaeyn niemelle. Kyseessä on valtava vulkaanista alkuperää oleva kalliokaari, joka työntyy syvälle mereen (sanotaan, että sen läpi pystyisi lentämään pienempikin lentokone).

Yläpuolella olevalta majakalta avautuu ehdottomasti kaikkein kaunein panoraamanäkymä laajalti, näet loputtoman mustan rannan, joka jatkuu länteen, ja rosoiset kalliot Víkin luona idässä, ja tämä kaikki pauhaavan meren kanssa kymmenien metrien alapuolella.

Samalla Dyrhólaey on ehkä paras paikka koko saarella, jossa voit tarkkailla lundeja vapaassa luonnossa. Nämä suloiset värikäsnokkaiset linnut pesivät täällä toukokuusta elokuun puoliväliin, ja parhaan mahdollisuuden nähdä ne saat aamulla seitsemän ja kymmenen välillä tai illalla kuuden jälkeen.

Ole tässä kuitenkin äärimmäisen tarkkana luonnon aikataulun kanssa: pesivien lintujen suojelun vuoksi koko kallio on noin toukokuun puolivälistä kesäkuun loppuun usein täysin suljettu aikoina 19.00–9.00 aamulla.

Nämä ilta- ja yösulut ovat yleensä ehdottomia, joten suunnittele vierailu mieluummin päiväsaikaan ja tarkista tiedot aina luonnonsuojelusivustoilta.

11. Mustan Reynisfjara-rannan tappava kauneus

Sitten siirryimme vain hieman sivummalle Reynisfjara-rannalle, jota monet pitävät koko maailman kauneimpana rantana (se näytteli muuten myös Game of Thronesissa), ja minun on oltava heidän kanssaan täysin samaa mieltä.

Synkän mustan hiekan, upean Hálsanefshellir-luolan, jota reunustavat säännölliset basalttipylväät jättimäisiä urkuja muistuttaen, ja särkyvistä aalloista nousevan sumuisen huurun yhdistelmä muodostaa täydellisen visuaalisen mestariteoksen.

Tämän paikan kauneus on kuitenkin lunastettu äärimmäisellä riskillä, ja minun on todella painokkaasti varoitettava sinua. Valtameri ei pelaa täällä sääntöjen mukaan ja Reynisfjara tappaa säännöllisesti ilmiön takia, joka tunnetaan nimellä sneaker waves (hiipivät aallot).

Ne vyöryvät yhtäkkiä ilman minkäänlaista varoitusta vaikka kolmekymmentä metriä kauemmas ja valtavalla nopeudella kuin edelliset, ja niillä on suunnaton voima vetää aikuinen ihminen jääkylmiin syvyyksiin. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana täällä on kuollut 6 ihmistä, ja viimeksi elokuussa 2025 täällä menehtyi valitettavasti traagisesti yhdeksänvuotias tyttö.

Nykyään rannalle johtavan tulon luona on varoitusliikennevalo (keltainen tarkoittaa ettei keltaiselle vyöhykkeelle saa astua, punainen ettei saa mennä turvamerkkiä pidemmälle), ja turvallinen polku on rajattu ketjulla. Pidä ole hyvä vähintään 30 metrin etäisyys veteen äläkä todellakaan koskaan käännä selkääsi villille valtamerelle kuvan takia!

12. Reynisdrangar ja Víkin taruolliset peikot

Kun seisot varovaisesti Reynisfjara-rannalla tai siirryt sitten pari kilometriä kauemmas suoraan Vík-kaupungin omalle rannalle, näet vähän matkan päässä rannasta vedestä pistäviä teräviä ja rosoisia kallioneuloja nimeltä Reynisdrangar. Ne kohoavat hurjaan 66 metrin korkeuteen ja valtameri iskeytyy niihin uskomattomalla voimalla.

Vanhan ja hyvin suositun islantilaisen legendan mukaan ne eivät ole mitä tahansa kallioita. Ne ovat kuulemma kivettyneitä peikkoja, jotka yön pimeydessä yrittivät vetää rantaan vaurioituneen aluksen kolmine valtavine mastoineen.

He laskivat kuitenkin hieman väärin, eivät ehtineet aamunkoittoon mennessä, ja ensimmäiset aamun auringonsäteet muuttivat heidät ikuisiksi ajoiksi merenaalloista pistäväksi kiveksi. Me tarkkailimme näitä kallioita vasta iltahämärässä, jolloin ne vaikuttivat todella uhkaavilta ja synkiltä, mikä antoi koko tälle taruolliselle tunnelmalle aivan täydellisen viimeistelyn.

13. Kotoisa Vík í Mýrdal ja Reynisfjall-vuori

Ja niin olemme eteläisen vaelluksemme määränpäässä. Itse pikkukylä Vík í Mýrdal on parin sadan asukkaan kanssa toki pieni, mutta se toimii aivan täydellisenä tukikohtana ja peruspaikkana.

Täältä löytyy kaikki, mitä koko ulkona juoksemisen päivän jälkeen tarvitset — iso N1-huoltoasema, Krónan-supermarketti täydennyksiin ja loistavia kahviloita. Kylän yläpuolella seisoo ikoninen valkoinen kirkko punaisine kattoineen (Víkurkirkja) vuodelta 1934, jolta pääset nauttimaan kauneimman valokuvauksellisen näkymän yli koko kaupungin alas rannalle ja meressä oleville basalttipeikoille.

Jos pidät vaelluksista, sinulla riittää voimia ja haluat paeta niitä valtavia laumoja, jotka tungeksivat alhaalla rannoilla basalttipylväiden luona, minulla on sinulle yksi loistava vinkki, jonka moni opas jättää huomiotta.

Lähde Reynisfjall-vuorelle (235 metriä korkealle), joka kohoaa suoraan Víkin yläpuolella. Vaellus ylös vie sinulta noin kaksi ja puoli tuntia, ja palkinnoksi saat ainutlaatuiset näkymät etelärannikolle lintuperspektiivistä.

Kesäkuukausina se on lisäksi fantastinen ja paljon rauhallisempi paikka pesivien lundien tarkkailuun ilman stressiä siitä, että joku tunkee jatkuvasti kuvaan.

Missä syödä

Islanti ei yleisesti ottaen ole lompakollesi aivan armollinen, ja ruoka ravintoloissa maksaa melko paljon rahaa (varaudu noin 2500–4500 ISK (n. 17–31 €) klassisesta pääruoasta ravintolassa).

Pitkän kylmän, sateisen ja tuulisen päivän jälkeen ihminen tarvitsee kuitenkin yksinkertaisesti lämpimän ilonhetken. Olemme Lukášin kanssa molemmat vannoutuneita kasvissyöjiä, joten matkan varrella etsimme huolellisesti paikkoja, joissa meille valmistetaan jotain kunnollista ilman lihaa, ja Vík-kaupungista löysimme pari ehdotonta aarretta.

Suosikkitukikohdaksemme muodostui Black Crust Pizzeria, joka on pienempi mutta uskomattoman kotoisa paikka, jossa tehdään uskomattoman hyvää pizzaa sekä klassisella juuritaikinalla että mustalla aktiivihiiltä sisältävällä taikinalla.

Me herkuttelimme täällä erinomaisella vegaanipizzalla (henkilökohtainen pizza maksaa noin 25 €). Se oli kauniin rapea, täyteläinen ja juuri sitä, mitä vesiputousten luona palelemisen jälkeen halusimme. Makeana päätteenä täällä tarjoillaan jopa vegaanijäätelöä, mikä on yksinkertaisesti rakkautta.

Sen lisäksi pidimme valtavasti Skool Beans -paikan omaperäisestä konseptista. Kyseessä on hurmaava kahvila, jonka omistajat rakensivat uusiksi vanhasta keltaisesta amerikkalaisesta koulubussista. He tekevät täällä aivan loistavaa ja laadukasta erikoiskahvia, ja heillä on myös paljon vegan-friendly pikkupurtavaa mukavampaan hintaan.

Jos sinua houkuttaisi lämmitellä mieluummin jollain nestemäisemmällä ja perinteisemmällä, poikkea perheravintolaan The Soup Company. He valmistavat täällä toki myös kuuluisan islantilaisen lihakeiton niille, jotka syövät lihaa, mutta meidät ilahdutti, että heillä on aina tarjolla myös ylellinen ja tuhti kasviskeitto, joka tarjoillaan valtavassa onteloksi kaiverretussa leipäkulhossa. Sen jälkeen sinulla on kauniin lämmin aina myöhäiseen iltaan asti!

Ja jos todella tarvitset säästää ja syöt lihaa, edullisin ja klassinen islantilainen vaihtoehto on pysähtyä isolle N1-huoltoasemalle Víkin laidalla ja ostaa noin 820 ISK:n (n. 5,60 €) hintaan heidän perinteinen nakkinsa sämpylässä nimeltä pylsa. Me jätämme sen väliin, mutta monelle reppureissaajalle se on perusravintoa.

Minne seuraavaksi

Jos parhaillaan suunnittelet koko Islannin matkasuunnitelmaasi ja kartoitat reittiä, älä missaa myöskään muita artikkeleitamme, joihin olemme huolellisesti koonneet kaikki kokemuksemme ja käytännön neuvot, jottei mikään yllätä sinua siellä:

• Kultainen kierros (Golden Circle): Parasta lähellä Reykjavíkia
• Islanti-opas: Kaikki mitä sinun tulee tietää ennen matkaa
• Meidän reittimme: Täydellinen road trip ympäri Islantia
• 16 parasta kuumaa lähdettä Islannissa, joissa lämmittelet

Usein kysytyt kysymykset