Ystävämme CENTRUM DIALOG o.p.s. -järjestöstä toivat viimeisimmältä Kenian-matkaltaan valtavasti vaikutelmia mukanaan. Tiedätkö, miten koulut toimivat slummissa? Miten köyhät lapset viettävät aikaansa, tai miten koulutusjärjestelmä eroaa omastamme? Jos aaltopellistä rakennetut kahden luokan koulut, jotka nousevat maasta kuin sieniä sateella, kiehtovat sinua, jatka lukemista.
Monta kertaa riitti vain kääntyä kulman taakse, sujahtaa kaikkein kapeimmalle kujalle tai katsoa vain hieman tarkemmin – ja näin sen: koulun! Viime vuosina niitä on noussut Kiberaan kirjaimellisesti kuin sieniä sateella: ne ovat pieniä ja niitä on kaikkialla. Ja se on hyvä asia.
Olet ehkä kuullut Kiberasta – Kenian suurimmasta slummista, joka on levittäytynyt jo lähes 90 vuoden ajan pääkaupunki Nairobin laitamille. Täällä asuu noin miljoona ihmistä. Se ei sinänsä olisi ongelma, elleivät he kaikki asuisi vain 2,5 neliökilometrin alueella. Näistä luvuista jokaiselle käy selväksi, ettei täällä toimi kovinkaan moni asia – viemäröinti, jätehuolto, huoltoyhteydet ja niin edelleen. Mutta hetkinen – täällä on myös paljon asioita, jotka toimivat täydellisesti!
Maailman yritteliäin kaupunki
Suurin osa Kiberan asukkaista ei ansaitse päivässä yli yhtä dollaria. Silti he eivät ole luovuttaneet, vaan etsivät keinoja hankkia elantonsa. Ja siellä, missä eurooppalainen voisi vain itkeä epätoivosta, kiberalainen keksii mitä ihmeellisimpiä ratkaisuja. Pienten myymälöiden lisäksi, joita syntyy kaikkialle teiden varsille ja jotka myyvät sinulle mitä tahansa mitä keksit, naiset letittävät hiuksia, nuoret polttavat CD-levyjä, vapaaehtoisryhmät keräävät pientä maksua vastaan jätteitä ja valmistavat kierrätettävästä osasta vaikkapa koruja. Ja tämä on vasta vaatimaton listaus siitä, mitä Kiberassa yksinkertaisesti “tapahtuu”. Paikallisten yritteliäisyyden pani merkille myös The Economist, joka vuonna 2012 nimesi Kiberan “planeetan yritteliäimmäksi paikaksi”.
Koulu tilana, koulu tulevaisuutena
Kiberan halki vaeltaessani minua kuitenkin lumosi eräs muu asia kuin paikallisten yrittäjähenki. Siinä missä meillä koulutuksen suhteen mennään toisinaan liiallisuuksiin – rakennetaan valtavia rakennuksia kymmenine luokkineen, jättipihoineen ja miljoonine sääntöineen – Kiberassa ei jaksettu turhia. Siellä tiedetään, että ellei lapsi ole koulussa, hän on slummin kaduilla, eikä siellä odota mitään hyvää. Siksi koulut nousevat kuin sieniä sateella – ne eivät ole suuria, usein kyse on vain yhdestä tai kahdesta luokasta, jotka ahtautuvat aaltopellistä tehdyn katon alle. Pihaa ei ole lähes koskaan – tila kuuluu Kiberassa arvokkaimpiin hyödykkeisiin. Ja vaikka voisimme väittää, että kahden luokan koulu tuskin on koulu lainkaan, totuus on päinvastainen.
250 kolmea vastaan
Koko Kiberassa on vain kolme valtion koulua, joilla ei ole läheskään mahdollisuuksia kattaa alueen koulutustarpeita. Ja siinä missä valtiolle slummin lasten tulevaisuus näyttää tavallaan olevan aivan yhdentekevä, vanhemmille tai paikallisille työntekijöille se ei ole. Viime vuosina Kiberaan on yhteisöjen avulla ja pienten avustusten turvin syntynyt noin 250 yksityistä koulua ja päiväkotia, joiden ensisijaisena tavoitteena on, että lapset viettäisivät mahdollisimman paljon aikaa ohjatusti. Osa opetuksesta tapahtuu perinteisesti pulpeteissa kirjojen ääressä, mutta usein lapsia opetetaan laulamalla ja erilaisia lastenloruja tai leikkejä toistamalla. Tämän pienten koulujen ja päiväkotien verkoston ansiosta Kiberassa onnistuu se, mikä ensi näkemältä vaikuttaa mahdottomalta: antaa lapsille tulevaisuus.
Lumoutunut
Koordinaattori Adadan kanssa meidän piti monta kertaa vain kääntyä kulman taakse, sujahtaa kaikkein kapeimmalle kujalle tai katsoa vain hieman tarkemmin – ja näin sen: koulun! Niitä oli joka kulmassa, ja niistä kaikui lasten naurua ja iloista hälinää. Ymmärsin, miten ihanaa on tehdä asioita siksi, että on vakuuttunut niiden olevan oikein, eikä siksi että laki niin määrää. Valtavista ponnisteluista huolimatta Kiberassa peliä ei kuitenkaan ole läheskään voitettu. Yhä on paljon lapsia, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa koulutukseen, vaikka kyse on vain näennäisen pienistä rahasummista.
perustettiin paikallisten vapaaehtoisten ja Centrum Dialog -järjestön yhteistyönä, alkuperäisenä tavoitteenaan antaa koulutusmahdollisuus sosiaalisesti ja taloudellisesti heikommassa asemassa oleville lapsille. Tästä syystä yli kolmasosa lapsista ei maksa koulumaksuja lainkaan ja toinen kolmasosa maksaa vähemmän kuin puolet tavanomaisesta lukukausimaksusta. Koulu alkoi myös tarjota lapsille täysin ilmaiseksi jopa kolme ateriaa päivässä, ja takaa heille näin tasapainoisen ja terveellisen ruokavalion. Niiden muutaman vuoden aikana, joina koulu on toiminut, Kibera Utu Academysta on suurista rajoituksista huolimatta tullut yksi seudun halutuimmista kouluista. Rajallinen luokkien määrä pakottaa kuitenkin perustajat kieltäytymään hakemuksista ja pitämään oppilasmäärän vakaana ainakin siihen asti, kunnes heillä on riittävät varat laajentaa toimintaa.
Juuri koulun laajentaminen on tällä hetkellä perustajien suuri haaste. Rakennuksen lähellä on myynnissä talo, joka tarjoaisi ihanteelliset tilat opetukselle. Valitettavasti talon myyntihinta ylittää yhä kenialaisten ystäviemme taloudelliset mahdollisuudet – se on asetettu noin 50 000 euroon. Siksi päätimme tukea ystäviämme ja yrittää kerätä varoja Euroopassa.
Voit auttaa toteuttamaan tätä rohkeaa suunnitelmaa myös sinä. Tietoa hankkeesta löydät täältä.
