Sosiaalisessa mediassa on viime aikoina yleistynyt väite, että matkustaminen antaa sinulle enemmän kuin koulu. Julkkikset eivät medioissa häpeile julistaa, ettei koulu kiinnostanut heitä ja että se oli hyödytöntä. Kun puhutaan opiskelusta ja matkustamisesta, monelle nuorelle voi tästä syntyä vaikutelma, että kannattaisi jättää opinnot sikseen, pakata reppu ja viettää kymmenen vuotta maailmalla vaeltaen. Matkustaminen todella opettaa sinulle paljon – oli kyse sitten suvaitsevaisuudesta muita kulttuureja kohtaan tai omatoimisuuden, sitkeyden ja sopeutumiskyvyn kehittymisestä – mutta on asioita, joita se ei korvaa.
Ennen kuin siirryn siihen, miksi en koskaan valitsisi matkustamista opiskelun sijaan, haluan sanoa muutaman asian. En pidä lainkaan välttämättömänä opiskella yliopistossa. Mielestäni on hienoa, jos joku päättää ryhtyä taitavaksi muurariksi, kukkakauppiaaksi tai kampaajaksi. Tämä artikkeli kertoo vain minusta. Siitä, miksi minä valitsisin aina yliopiston matkustamisen sijaan.
1) On asioita, joita et opi ilman koulua
Sukupolvemme haluaa kaiken heti. Kaikki ei kuitenkaan onnistu heti. Esimerkiksi lääkäriksi tai juristiksi ei tulla yhdessä yössä – eikä varsinkaan itseopiskelun kautta. Mutta kyse ei ole vain näistä ammateista. Yliopistossa opit asioita niin syvällisesti, ettet koskaan opiskelisi niitä itse. Ne eivät ehkä edes kiinnosta sinua. Tuskin niistä tiedoista on koskaan mitään konkreettista hyötyä. Mutta mitä se sinulle antaa, on oivallus siitä, että mikään ei ole mustavalkoista ja että jokaisessa ongelmassa on useita kerroksia, joita voi tutkia. Se opettaa, että ongelmiin on suhtauduttava kriittisesti – ja että baaritiskillä jokaisella kaverillasi on mielipide kaikesta, mutta yhdessäkään ei ole todellista tietoa.
2) Maailman näkeminen laajemmasta näkökulmasta
Maailmamme on kiihtynyt. Useimmat meistä ovat päivittäin tyytyväisiä, jos vain selviävät arjen huolista työn ja perheen välissä, eivätkä todellakaan kaipaa syvällisiä keskusteluja. Keskustella, antaa omien näkemysten murtua ja nähdä maailma niiden ihmisten kautta, jotka eivät elä samassa kuplassa kanssani – se oli yksi opiskelun kiinnostavimmista puolista. Toki ongelmana on, ettei joillakin oppilaitoksilla anneta keskusteluille riittävästi tilaa, mutta jätetään se toiseen kertaan. Yliopisto-opintojen aikana sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus käydä myös erilaisissa väittelyissä ja luennoilla. Kyllä, sekin on mahdollista yliopiston jälkeen, mutta käsi sydämelle: kuinka moni meistä ehtii siihen elämän pyörteissä?
3) Pääset kokeilemaan asioita, joihin et muuten pääsisi käsiksi
En opiskellut kemiaa enkä nanoteknologiaa – niissä tämä kohta olisi paljon kiinnostavampi. Opiskelin journalistiikkaa (ja rakastin sitä!).
Kandivaiheen ensimmäisinä vuosina vietin tunteja pimiössä kehittäen filmejä ja suurentaen valokuvia. En ole kokenut suurempaa seikkailua yhdessä pienessä huoneessa.
4) Kontaktit
Journalistiikassa opiskelin sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka suuntasivat samoille tai hyvin samankaltaisille aloille. Jo pelkkä yhteisön ilmapiiri on rikastuttava. Opiskelukaverini (menestyneempiä kuin minä) työskentelevät nykyään maan televisiossa ja radiossa (kyllä, olen heistä perustellusti ylpeä), ja kun laitan radion tai uutiset päälle, kestää vain hetki, ennen kuin kuulen tutun äänen.
Koulussa minulla oli mahdollisuus tavata ihmisiä, joita olin ihaillut jo lukiosta lähtien – jotkut heistä jopa opettivat minua tai pitivät kanssamme ainakin muutaman seminaarin. Yritin hyödyntää opiskelun täysimääräisesti; ensimmäisinä vuosina ennen työelämään siirtymistä juoksin harjoitteluista kursseille, työpajoihin ja luennoille. Nämä ensimmäiset yliopistovuodet olivat kaikkein kauneimpia. Kaikkien näiden aktiviteettien ansiosta en oppinut vain sitä, mikä minua kiinnostaa, vaan myös sen, mitä en koskaan elämässäni haluaisi tehdä.
5) Kohtaaminen instituution kanssa
Tämä kohta on ehkä hymyilyttävä, mutta totta. Koulussa koet monta epämiellyttävää kohtaamista järjestelmän kanssa. Parhaissa tapauksissa kyse on vain pakollisista vaatimuksista ja kaatuilevasta tenttien ilmoittautumissivustosta. Euroopassa eläminen tarkoittaa järjestelmässä elämistä. Ja koulu on itse asiassa eräänlainen harjoittelu vuosittaiseen kamppailuun veroilmoituksen, asuntolainojen hakemisen tai vakuutusyhtiön kanssa asioinnin parissa. Silti et missään järjestelmässä muista, mitä riittää tehdä sähköisesti ja missä kohtaa pitää tulostaa pino papereita ja mihin luukkuun ne täsmälleen palautetaan. Sillä järjestelmä muuttuu. Ja se nostaa säännöllisesti adrenaliinitasomme kattoon. 🙂
Kun kannoin maisterin tutkintotodistustani, tunsin haikeutta. En vaihtaisi opiskeluvuosiani mihinkään maailmassa. Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät halunneet jäädä pois yhdeltäkään tunnilta, ja suurinta osaa luennoista odotin vilpittömästi. Toki joskus lipsuin, joskus jätin jotain väliin. Mutta opiskeluni oli kaunista, omalla tavallaan jännittävää ja taianomaista, enkä kadu, etten sen sijaan lähtenyt vaikka matkustamaan. Siihenhän minulla on koko loppuelämä.
