Edessämme alkoivat avautua postikorttimaiset vuoret, turkoosit järvet ja sinertävät jäätiköt. Olimme saapumassa Kenain niemimaalle, siihen osaan Alaskaa, jonka me kaikki tunnemme kuuluisista, hieman kliseisistä valokuvista. Se on juuri se osa maata, joka mielikuvissamme edustaa koko Alaskaa.
Ennen kuin virallisesti astuimme Kenain niemimaalle, poikkesimme ensimmäiseen satamakylään Whittieriin Prince William Soundin rannalle. Ensimmäiset sanat, jotka luimme tästä 200 asukkaan paikasta, kuuluivat: ”Whittier on outo, sen kaltaista paikkaa ei ole missään muualla maailmassa.” Päästäksesi sinne joudut maksamaan noin 12 € rautatietunnelin läpiajosta, ja jos huono tuuri iskee, saatat joutua odottamaan jopa puoli tuntia, koska tunnelissa on vain yksi kaista.
Outo satamakylä Whittier
Meistä se ei ollut niinkään ”outo”. Teimme lyhyen, kolmituntisen vaelluksen jäätikölle ja kävelimme läpi pikkuruisen yhteisön viehättävine satamineen, jonka vesi hohti epätavallisen sinisenä. Loppujen lopuksi siellä ei ollut kovinkaan paljon nähtävää, joten suuntasimme pian takaisin.
Tämäkö on pääkatu?
Asetuimme leirintäalueelle aivan Hopen liepeille, jonne aioimme aamulla lähteä tutkimaan ”tyypillistä maaseutumaista Alaskaa historian kyllästämänä”. Näin ainakin lupasi paperinen ystävämme, joka opasti meitä läpi tämän pohjoisen maiseman. Hopessa emme kuitenkaan löytäneet juuri mitään historiallista, ja aloimme vahvasti epäillä Lonely Planetin oppaan tietojen paikkansapitävyyttä. Näin alkoi yksi Alaskan vähemmän onnistuneista päivistä.
Alaskassa kajakkia ei yksinkertaisesti vuokrata merelle, ja piste
Suuntasimme Sewardiin, jossa halusimme lähteä melomaan vuonoille ja jäätiköille. Se on yksi Alaskan eniten mainostetuista elämyksistä, eikä sinne pääse muuten kuin opastetun retken kanssa. Ellet ole melonnan asiantuntija, kukaan ei vuokraa sinulle kajakkia vuonoille. Ja me olimme aiemmin istuneet kajakissa kerran tai kaksi. Mutta siitä maksat noin 400 € per henkilö. Olimme jo valmistautuneet siihen, että söisimme loppumatkan juuria, koska emme aikoneet palata tänne lähitulevaisuudessa emmekä halunneet katua jälkeenpäin.
Melonta muutti täysin suunnitelmamme, sillä harmiksemme lähimmät vapaat paikat olivat vasta muutaman päivän päästä. Lauantaina. Niinpä jouduimme jälleen muuttamaan suunnitelmiamme ja lähtemään tutkimaan loput Kenain niemimaasta, jotta voisimme palata tänne muutaman päivän kuluttua.
Kuinka mormonit halusivat käännyttää meidät
”Oletteko kuulleet mormoneista?” Istuimme uuvuttavan matkan jälkeen julkisessa puistossa Kenaissa ja paistoimme juuri pyydystettyä lohta. Kaksi mukavaa mormonia liittyi seuraamme kahdeksikymmeneksi minuutiksi ja kertoivat, kuinka heitä lähetetään lähetystyöhön ympäri maailmaa. Juuri nyt he olivat olleet puoli vuotta Kanadassa Whitehorsessa, ennen kuin heidät siirrettiin tänne Alaskaan.
”Tunnetteko Raamatun? No, se on vanhanaikainen. Meillä on myös raamattu, ja koska olette niin mukavia, annamme teille yhden.” Mormoni otti esiin raamatun ja kirjoitti siihen puhelinnumeronsa. ”Jos tarvitsette jotain matkallanne, soittakaa vain, meillä on lähetyssaarnaajia ympäri Amerikkaa.” He hyvästelivät meidät. Laitoimme kortin ja raamatun talteen. Ne saattaisivat tulla tarpeeseen Utahissa.
Muiden asuntoautojen kanssa ajelemme joka ilta kaupungeissa ja etsimme nukkumapaikkaa
Kajakkien varaamisen jälkeen päätimme, ettemme enää nukkuisi leirintäalueilla, ja löysimme paikan supermarketin parkkipaikalta, jossa nukuimme autossa. Emmekä olleet ainoat – olimme jo huomanneet, että heti kello kahdeksan iskiessä asuntoautot ja matkailuautot alkoivat kierrellä kaupunkia ilmaisen paikan toivossa.
Sellainen liikkuva koti ei muuten ole mikään vitsi. Siitä maksat noin 300 000 dollaria, ja se kulkee vain kolme kilometriä litralla. Ja sisältä se näyttää hotellilta. ”Sen rinnalla vuoteemme Red Chiquitassa ei ole mitään luksusta”, kommentoi Lukáš, kun näimme ensimmäistä kertaa hotellinvessat näissä Amerikan teitä jyristelevissä jättiläismoottoreissa.
Homer on taiteen ja Spitin kaupunki
Homer on taidekaupunki. Halutessasi voit kierrellä paikallisten taiteilijoiden pieniä gallerioita koko päivän. Se oli myös meidän ajanvietteemme. Muuta tekemistä ei nimittäin juuri ole, ympäristö on melko tasaista ja ilmasto epäsuotuisa. Silti tänne kannattaa lähteä, sillä täällä on ohut kaistale maata pistämässä merelle, jota kutsutaan nimellä ”Spit” eli ”sylki”, ja jo ensivilkaisulla ymmärrät miksi. Tuntuu kuin voimakkaampi tuulenpuuska tai isompi aalto voisi pyyhkäistä sen mennessään, ja on vaikea uskoa, että tämä ohut mutkitteleva kielekе on voinut pysyä vedessä näin kauan.
Kun ei satu tuulemaan (mikä tapahtuu vain harvoin), siellä on mukava kävellä. Tätä omituista kielekettä reunustavat värikkäät kalastajamökit, ilmassa sekoittuvat kalan ja suolan tuoksut, ja välillä leijailee makea tuulahdus paikallisesta lettukioskista. Ihmiset kävelevät täällä jäätelö kädessään, aivan kuin ei olisi noin kaksitoista astetta. Saavuimme täydelliseen säähän: aurinko, taivas sinisenä ja tiettävästi kesän korkeimmat lämpötilat. Mutta silti, kun unohdimme hupparin autoon, jouduimme juoksemaan nopeasti takaisin hakemaan sen.
Palasimme Sewardiin päivää aikaisemmin, jotta ehtisimme kiivetä Harding Icefield Trailille, jonka piti olla yksi Alaskan kauneimmista vaelluksista. Mutta sininen taivas muuttui sitkeäksi sateeksi, vuoret piiloutuivat pilvien taakse, ja vietimme päivämme muiden turistien kanssa ahtautuneina yhteen kaupungin kolmesta kahvilasta.
Pelkäsimme, että sää olisi samanlainen myös seuraavana päivänä ja pilaisi koko melontamme. Minä en saanut unta, jokainen autoon osuva sadepisara herätti minut, ja jokainen läiskähdys herätti minussa vihaa ja surua.
Kultaa ei täällä enää kaiveta, mutta kullankaivajia on liikaa
Seitsemältä aamulla ei satanut. Istuimme valmiina suurimpaan elämykseemme sen yrityksen toimistossa, joka vei meidät retkelle. Meitä oli vain viisi, joten nousimme pian veneeseen ja lähdimme merelle. Vene pomppi aaltoja vasten, ja pian näimme ensimmäiset valaat. Katselimme, kuinka nämä valtavat olennot nousivat pintaan elegantisti ja puhalsivat vettä. Melkein kuin ne olisivat tienneet, että niitä tarkkaillaan, ne uivat veneen ympärillä, ja me seurasimme mykistyneinä tätä valaiden esitystä.
Meloa pienten jäälauttojen välissä ja tarkkailla merileijonia ja meritähtiä oli elämys, vaikka taivas oli pilvessä ja vuorten yllä leijailivat pilvenhattarat. Ei ketään ympärillä. Usein ajattelemme, ettei Amerikalla ole historiaa, koska unohdamme alkuperäisasukkaat. Ja niin siksi, että he eivät jättäneet luontoon jälkiä. Se jäi koskemattomaksi. Mutta jo tuhansia vuosia sitten he näkivät sen kanootistaan aivan kuin me näimme sen tuona kylmänä päivänä. Tämä oivallus herätti minussa täysin pyhän hetken tunteen, kun keinuin viiden muun ihmisen kanssa kajakissa ja tarkkailin hiljaa luonnon salaperäistä voimaa.
Elämämme kaunein vaellus
Sewardista emme lähteneet sittenkään. Toivoimme, että seuraavana päivänä sää selkiäisi ja voisimme päättää Kenain niemimaan vielä yhdellä elämyksellä: mahtavalla näkymällä Exit Glacierille, ainoalle jäätikölle, jolle pääsee maalta käsin.
”Minä jätän tämän väliin. Lähdetään pois.” Aamulla avasin silmäni, ja ulkona tummat pilvet peittivät lähes kaikki ympäröivät vuoret, sataman vesi oli muuttunut turkoosista harmaaksi heijastellen taivasta, ja lisäksi alkoi taas sataa.
Halusimme siis jo lähteä, harmissamme siitä, että olimme menettäneet osan matkapäivästä, mutta sitten päätimme, että se on kuitenkin matkan varrella ja ehkä 20 minuuttia kauempana jäätiköllä sää olisi parempi.
Parkkipaikalla se ei näyttänyt lupaavalta. ”Mutta tuolla pilvipeite rakoilee.” Osoitin jäätikön yläpuolelle. Kaikkialla oli tummia pilviä, vain määränpäämme yllä oli pieni pala sinistä taivasta ja auringonsäteet tanssivat Exit Glacierin jäällä.
Ja niin lähdimme liikkeelle. Otimme murhaavan tahdin. Vaelluksen piti kestää 6–8 tuntia. Me kävelimme sen neljässä tunnissa. Kun olimme neljäsosassa matkaa ylös, taivas alkoi jo selkiytyä. Hetken kuluttua taivaalla ei ollut ainuttakaan pilveä, ja me nautimme sinisestä taivaasta, joka kontrastoi valkoisen jäätikön ja kaikkialla ympärillä kukkivien violettien kukkien kanssa. Vuoden aikana, jonka vietimme Pohjois-Amerikassa, näimme paljon, mutta tähän mennessä emme mitään yhtä kaunista kuin tällä vaelluksella. Kun pääset huipulle, edessäsi tiettävästi avautuu näkymä siitä, miltä jääkausi näytti. Karu ja henkeäsalpaava. Jälleen kerran saimme vahvistuksen sille, että parhaat asiat ovat ilmaisia.
Ja lopuksi vielä se, mikä ei mahtunut mukaan: vaellus, jonka teimme matkalla Homerista Sewardiin
🚗 Car rental on the roadVerified rental cars in AlaskaSearch with the DiscoverCars comparison engine — it compares prices from dozens of local and international rental companies, and most bookings come with free cancellation.
Compare car prices in Alaska →Oletko lähdössä Alaskaan? Varaa elämyksesi etukäteen
Alaskassa suosituimmat elämykset – kuten valaidenkatselu ja jäätikkömelonta – myydään usein loppuun jo etukäteen, joten kannattaa varata ne ajoissa. Suosittelemme GetYourGuidea, josta löydät parhaat retket ja opastetut kierrokset. Majoituksen varaamiseen kätevin työkalu on Booking.com. Ja koska Alaskassa mobiiliverkko voi olla heikko, kannattaa hankkia toimiva eSIM etukäteen esimerkiksi palvelusta Holafly.
