Redwood National Park, Kalifornia: 15 vinkkiä maailman korkeimpien puiden luo

Seisot kapealla polulla ja katsot ylös. Ja vielä ylemmäs. Etkä silti näe puiden latvoja. Juuri sillä hetkellä ymmärrät, miksi tätä paikkaa kutsutaan luonnon katedraaliksi — jättimäisten sekvoioiden metsässä tunnet itsesi yhtä pieneksi kuin Notre-Damessa, mutta täällä lasimaalausten sijaan puiden latvojen läpi hohtaa utuinen Kalifornian aurinko. Ja se on miljoona kertaa kauniimpaa.

Redwood National Park Pohjois-Kaliforniassa on paikka, joka kirjaimellisesti vie sanat suusta. Ei kuvaannollisesti — jäät oikeasti seisomaan suu auki tuijottamaan. Vietimme täällä Lukášin kanssa useita päiviä, ja olemme edelleen yhtä mieltä siitä, että se oli yksi voimakkaimmista luontokokemuksista, joita olemme Yhdysvalloissa saaneet. Ja olemme nähneet sekä Yellowstonen että Grand Canyonin. Tämä on todellinen Kalifornian helmi, jota harva turisti ehtii näkemään.

Tässä artikkelissa tarjoan sinulle täydellisen oppaan Redwood National Parkiin — löydät täältä 15 vinkkiä siitä, mitä nähdä ja tehdä, kuuluisasta Fern Canyonista (kyllä, se Jurassic Parkista! 🦕) niittyjen wapitilaumoihin ja Avenue of the Giantsille, tielle, jolla tunnet kutistuneesi muurahaisen kokoiseksi. Neuvon sinulle, milloin lähteä, missä majoittua, paljonko kaikki maksaa ja mitä et missään nimessä saa jättää väliin.

Yhteenveto niille, joilla ei ole aikaa lukea koko artikkelia

• Redwood National Park sijaitsee Kalifornian pohjoisrannikolla, noin 5–6 tunnin ajomatkan päässä San Franciscosta pohjoiseen. Kyse ei ole yhdestä puistosta, vaan neljän puiston kokonaisuudesta — yksi kansallispuisto ja kolme osavaltiopuistoa.
• Sisäänpääsy on ilmainen — mitään pääsymaksua ei peritä (poikkeuksena Gold Bluffs Beach, jonka pysäköintimaksu on 12 $ ja muutama erikoislupa).
• Paras aika vierailla on toukokuun puolivälistä lokakuuhun, ihanteellisesti kesä–syyskuu, jolloin sataa vähiten. Mutta myös sumuisilla päivillä on oma taikansa.
• Perusteelliseen tutustumiseen tarvitset vähintään 2–3 päivää, ihanteellisesti 4, jos haluat kiertää pääpolut rauhassa.
• Lähin pikkukaupunki on Crescent City pohjoisessa ja Orick puiston eteläosassa — molemmat ovat pieniä, joten älä odota suurkaupungin palveluita.
• Ehdottomat kohteet: Fern Canyon, Lady Bird Johnson Grove, Tall Trees Grove (tarvitset luvan!), Prairie Creek ja wapitilaumat, Avenue of the Giants.
• Hyperion — maailman korkein puu (115,9 m) — kasvaa jossain puistossa, mutta sen tarkkaa sijaintia ei virallisesti julkaista sen suojelemiseksi. Älä yritä etsiä sitä, vuodesta 2022 lähtien sen lähestymisestä voi seurata 5 000 dollarin sakko.
• Auto on välttämättömyys — julkista liikennettä ei käytännössä ole. Autonvuokraus on paras ratkaisu.

Milloin lähteä Redwood National Parkiin ja miten sinne pääsee

Redwood National Park sijaitsee aivan Kalifornian luoteisosassa, Highway 101:n varrella, noin 50 km Oregonin rajasta etelään. Jos kuvittelet sen olevan jossain Los Angelesin tai San Franciscon lähellä, joudun tuottamaan pettymyksen — matkaa on melkoisesti. Mutta se matka on jokaisen ratissa vietetyn minuutin arvoinen.

Milloin on paras aika vierailla

Miellyttävin ajanjakso on kesäkuusta syyskuuhun — lämpötilat pysyvät noin 15–20 °C:ssa (kyllä, kesälläkin täällä on viileämpää kuin luulisi, tämä ei ole Etelä-Kalifornia 😅), sataa vähemmän ja polut ovat parhaassa kunnossa. Heinä- ja elokuu ovat kuivimmat kuukaudet, mutta varaudu aamusumuun, joka on tälle metsälle tyypillinen ja luo sen uskomattoman tunnelman.

Kevät (huhti–toukokuu) on kaunis kukkivien rododendronien ja luonnonkukkien ansiosta, mutta se voi olla sateisempi. Syksy (loka–marraskuu) on upea värien ja tyhjempien polkujen ansiosta, mutta jotkin tiet voivat olla sateiden jälkeen huonokulkuisia.

Entä Redwood National Park talvella? Rehellisesti sanottuna — se ei ole ihanteellista. Sataa paljon ja usein, jotkin tiet ja polut ovat kiinni maanvyörymien tai tulvien takia (etenkin pääsy Fern Canyoniin). Toisaalta, jos sade ja muta eivät haittaa, koet puiston lähes tyhjillään, ja sateessa metsällä on oma myyttinen kauneutensa. Varaudu vain rajallisiin majoitus- ja ruokailumahdollisuuksiin.

Miten Redwood National Parkiin pääsee

Redwood National Parkia lähimpiä lentokenttiä on kaksi:

• Arcata-Eureka Airport (ACV) — noin 1,5 tunnin ajomatkan päässä puiston keskiosista etelään. Pieni alueellinen lentokenttä, jonne lennetään San Franciscosta, Los Angelesista ja muista Kalifornian kaupungeista.
• Crescent City Airport (CEC) — aivan puiston pohjoisreunalla, mutta hyvin rajallisella liikenteellä.

Useimmat matkaajat valitsevat kuitenkin jonkin näistä vaihtoehdoista:

• Lento San Franciscoon (SFO) ja road trip — noin 5,5–6 tuntia Highway 101:tä pohjoiseen. Se on pitkä ajomatka, mutta se kulkee upean maiseman läpi ja sen voi mainiosti yhdistää muihin pysähdyksiin.
• Lento Portlandiin (PDX) ja matka etelään — noin 5,5 tuntia I-5:ttä ja Highway 199:ää pitkin. Loistava vaihtoehto, jos yhdistät matkan Oregoniin.

Suomesta ei ole suoria lentoja Länsirannikolle, joten varaudu vaihtolentoihin esimerkiksi Helsingistä vaikkapa Reykjavikin, Kööpenhaminan tai jonkin suuremman eurooppalaisen keskuskentän kautta San Franciscoon. Halvimpia lentoja kannattaa metsästää vertailusivustoilta hyvissä ajoin. Äläkä unohda hankkia etukäteen eSIM-korttia, sillä puistossa on kuuluvuutta vain paikoin ja tarvitset offline-karttoja.

Auto on ehdoton välttämättömyys. Julkista liikennettä ei tässä Kalifornian osassa käytännössä ole. Meillä on Lukášin kanssa pitkältä ajalta hyviä kokemuksia DiscoverCarsista, jota käytämme kaikkialla maailmassa. Suosittelen noutamaan auton suoraan lentokentältä — oli se sitten San Franciscossa tai Arcatassa.

Harkitse maasturia tai crossoveria — jotkin puiston tiet (etenkin Fern Canyoniin Davison Roadin kautta) ovat päällystämättömiä ja voivat olla sateen jälkeen mutaisia. Henkilöautollakin pärjää, mutta se voi olla hermostuttavaa. Meitäkin hermostutti maasturilla. 😅

Missä majoittua ja paljonko Redwood National Park maksaa

Loistava uutinen heti aluksi: sisäänpääsy Redwood National Parkiin on ilmainen. Ei pääsymaksua, ei etukäteisvarauksia (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, joista kirjoitan alempana). Se on Yhdysvaltain kansallispuistojen järjestelmässä pikemminkin poikkeus ja mukava yllätys lompakolle.

Kuluja toki syntyy — lähinnä majoituksesta, bensasta ja ruoasta. Tässä suuntaa antava budjetti 3 päiväksi kahdelle hengelle:

• Majoitus: 75–185 €/yö tyypistä riippuen — leiriytyminen alkaen 32 €/yö, motellit 75–120 €, Airbnb 110–185 €
• Bensa: noin 46–74 € kolmen päivän ajelusta puistossa
• Ruoka: 28–55 €/päivä kahdelle — ravintoloita ei täällä ole montaa, ota se huomioon
• Maksut: Gold Bluffs Beachin päivämaksu 11 €, Tall Trees Groven lupa ilmainen
• Yhteensä 3 päiväksi kahdelle: noin 460–830 € ilman lentoja ja auton vuokraa

Missä majoittua — sijainnin mukaan

Puisto on pitkulainen rannikkoa myöten ja yksittäiset osat ovat kaukana toisistaan, joten valinta riippuu siitä, mistä käsin haluat puistoa tutkia. Sinulla on periaatteessa kolme tukikohtaa:

Crescent City (puiston pohjoisosa): Alueen suurin pikkukaupunki, vaikka “suurin” on hyvin suhteellinen käsite — siinä on noin 7 000 asukasta ja muutama motelli. Etuna on läheisyys Jedediah Smith Redwoodsiin ja Howland Hill Roadiin. Täältä löydät supermarketin, muutaman ravintolan ja huoltoasemia.

Klamath / Orick (puiston keski- ja eteläosa): Pieniä kyliä rajallisella majoituksella, mutta lähimpänä Fern Canyonia, Prairie Creekia ja Lady Bird Johnson Grovea. Orick on kirjaimellisesti muutama talo tien varressa — älä odota mitään suurta, mutta se on puiston sydän.

Eureka / Arcata (etelämpänä): Isompia kaupunkeja täydellä majoitus-, ravintola- ja palvelutarjonnalla. Haittapuolena on etäisyys — puiston keskiosiin on yli tunnin ajomatka. Mutta jos haluat mukavuutta ja valinnanvaraa, se on hyvä valinta ensimmäiselle tai viimeiselle yölle.

Leiriytyminen on puistossa fantastista ja suosittelen sitä lämpimästi — nukahtaminen jättisekvoioiden keskellä on unohtumaton kokemus. Suosituimmat leirintäalueet:

• Jedediah Smith Campground — suoraan vanhojen sekvoioiden keskellä, Smith Riverin varrella. 32 €/yö. Varaus Recreation.gov-sivuston kautta pakollinen sesonkiaikaan!
• Mill Creek Campground — Del Norte Coast Redwoodsissa, rauhallisempi, vähemmän ihmisiä. 32 €/yö.
• Elk Prairie Campground — Prairie Creekissä, wapitihirvet kävelevät suoraan telttojen välissä. 32 €/yö. Meidän suosikkimme!
• Gold Bluffs Beach Campground — suoraan rannalla, aivan Fern Canyonin lähellä. 32 €/yö + 11 € päivämaksu. Maaginen paikka, mutta usein täynnä.

Varaa leirintäpaikka mahdollisimman aikaisin — kesällä suositut leirintäalueet täyttyvät kuukausia etukäteen. Jotkin toimivat first-come-first-served -periaatteella, mutta siihen luottaminen pääsesonkina on riski.

Redwood National Park: 15 vinkkiä, mitä nähdä ja tehdä

Katsotaanpa nyt parasta, mitä Redwood National Parkilla on tarjottavana. Kokosin 15 vinkkiä paikoista ja kokemuksista, joita et yksinkertaisesti voi jättää väliin — satumaisista kanjoneista peurojen laumoihin ja polkuihin planeetan korkeimpien puiden keskellä. Muista, että Redwood National and State Parks on itse asiassa neljän puiston kokonaisuus (Redwood National Park, Jedediah Smith Redwoods, Del Norte Coast Redwoods ja Prairie Creek Redwoods), joten vinkkejä on todella paljon.

1. Fern Canyon — kanjoni Jurassic Parkista

Fern Canyon on kaiketi koko puiston valokuvauksellisin paikka ja monelle pääsyy vierailla. Kuvittele kapea kanjoni, jonka 15-metriset seinämät ovat kokonaan viiden saniaislajin peitossa, jotka näyttävät kuin ne olisivat suoraan dinosaurusten maailmasta. Eikä se ole sattumaa — Steven Spielberg kuvasi täällä kohtauksia elokuvaan Jurassic Park: Kadonnut maailma (1997) ja totesi itse, että se on “kaunein paikka maan päällä”. Kun seisot siellä, ymmärrät täysin miksi.

Kanjoni on melko lyhyt — kävelylenkki on noin 1,2 km ja kestää 30–45 minuuttia. Mutta haluat koko ajan pysähtyä, sillä vihreiden seinämien kauneutta ei yksinkertaisesti voi ahmia kiireessä. Varaudu märkiin jalkoihin — kanjonin pohjalla virtaavan puron yli kahlataan (kesällä se on matala, talvella voi olla syvempi). Vedenpitävät kengät tai vesisandaalit ovat ehdoton varuste.

Miten sinne pääsee: Fern Canyon sijaitsee Davison Roadin päässä — noin 10 km päällystämätöntä tietä Highway 101:ltä. Tie on ajokelpoinen tavallisellakin autolla (kuivana aikana), mutta se on kapea, kuoppainen ja paikoin on ajettava matalan puron yli autolla. Talvella ja suurten sateiden jälkeen se on usein kiinni. Pysäköinnistä Gold Bluffs Beachilla maksat 11 € autoa kohti.

Vinkki: Saavu aikaisin aamulla (ihanteellisesti klo 9 mennessä) tai myöhään iltapäivällä. Pääsesonkina parkkipaikka täyttyy nopeasti ja puistossa otettiin käyttöön shuttle-bussijärjestelmä — kesällä 2024 joinakin päivinä oli pakko mennä shuttle-bussilla Prairie Creek Visitor Centeristä. Tarkista ajankohtaiset tiedot puiston sivuilta ennen vierailua.

2. Lady Bird Johnson Grove — helppo kävely jättiläisten keskellä

Jos sinulla on aikaa vain yhdelle polulle koko puistossa, sen pitäisi olla tämä. Lady Bird Johnson Grove Trail on 2,2 km pitkä lenkki lankkusiltaa ja hyvin hoidettua polkua pitkin, joka vie sinut vanhojen sekvoioiden metsikön läpi. Se on helppo kävely, joka sopii myös lapsiperheille tai ihmisille, jotka eivät ole erityisen urheilullisia.

Metsikkö nimettiin ensimmäisen naisen Lady Bird Johnsonin mukaan, joka ansioitui sekvoiametsien suojelussa. Puisto avattiin virallisesti vuonna 1968 ja tämä metsikkö oli juhlaseremonian paikka. Kun seisot täällä satoja vuosia vanhojen puiden keskellä, joiden rungon halkaisija on yli 4 metriä, ymmärrät, miksi näiden metsien pelastamisen puolesta taisteltiin.

Lähtöpiste on Bald Hills Roadin päässä, noin 3 km Highway 101:ltä. Tie polunalkuun on asfaltoitu ja helppo. Varaa kävelyyn 45–60 minuuttia — mutta anna vaan mennä pidempäänkin, täällä ei ole minnekään kiire.

Kiinnostava seikka: Vuonna 1968 täällä paljastettiin juhlallisesti muistolaatta — mutta joku varasti sen. Niinpä se korvattiin uudella. Sekin varastettiin. Nykyinen laatta on siis jo kolmas järjestyksessä. Ihmiset ovat vaan… ihmisiä. 😅

3. Tall Trees Grove — kohtaaminen jättiläisten kanssa (luvan kanssa)

Tall Trees Grove on yksi puiston pyhimmistä paikoista — juuri täällä löydettiin 60-luvulla maailman korkeimmat puut ja juuri tämän metsikön ansiosta koko kansallispuisto syntyi. Puut yltävät täällä yli 100 metrin korkeuteen ja ovat 500–2000 vuotta vanhoja. Se on vähän kuin astuisi temppeliin.

Tarvitset maksuttoman luvan (permit) — saat sen Thomas H. Kuchel Visitor Centeristä Orickissa tai Hiouchi Visitor Centeristä Crescent Cityn lähellä. Lupien määrä päivää kohti on rajallinen (noin 50 autoa), joten hae lupa kesällä aikaisin aamulla. Lupa sisältää koodin Tall Trees Access Roadin portin lukkoon.

Tie polunalkuun on noin 11 km kapeaa sorapolkua (ajettavissa henkilöautollakin, vain hitaasti). Itse reitti on 5,3 km pitkä lenkki, jonka korkeusero on noin 240 metriä — alas Redwood Creekin laaksoon ja takaisin. Varaa 2,5–3,5 tuntia.

Miksi se on vaivan arvoista: Tall Trees Grove on paljon rauhallisempi kuin Fern Canyon tai Lady Bird Johnson Grove. Täällä on hyvin vähän ihmisiä rajallisten lupien ansiosta ja puut ovat aivan monumentaalisia. Seisoimme puun luona, jonka rungon ympärysmitta oli yli 20 metriä, ja tunsimme itsemme hobiteiksi Entin äärellä.

4. Prairie Creek Redwoods ja wapitilaumat

Prairie Creek Redwoods State Park on kaiketi koko kokonaisuuden monipuolisin osa. Löydät täältä vanhoja sekvoiametsiä, rannikkoniittyjä, vesiputouksia ja rantoja — ja kaiken tämän suhteellisen pienellä alueella. Mutta päätähtenä ovat rooseveltinhirvet (wapiti), jotka laiduntavat täällä vapaasti niityillä suoraan tien vieressä.

Elk Prairie (niitty Elk Prairie Campgroundin ja Visitor Centerin luona) on paikka, jossa näet hirviä lähes taatusti. Valtavasarviset sonnit laiduntavat täällä rauhallisesti, kun taas turistit kuvaavat kunnioittavan välimatkan päästä. Ja ole kiltti — todella kunnioittavan välimatkan päästä! Ne ovat isoja eläimiä (urokset painavat yli 400 kg) ja kiima-aikaan (syys–lokakuu) ne voivat olla aggressiivisia. Pidä vähintään 25 metrin etäisyys.

Toinen loistava paikka peurojen tarkkailuun on Davison Road (se sama tie Fern Canyoniin) ja Gold Bluffs Beach, jossa peurat kävelevät joskus suoraan rantaa pitkin. Peurat rannalla sumu taustallaan — se on valokuva, jota tulet näyttämään kaikille. 😁

Prairie Creek Visitor Centeristä lähtee useita kauniita polkuja — suosittelen Prairie Creek Trailia (mukava helppo kävely puron vartta pitkin) ja Revelation Trailia (lyhyt esteetön aistipolku).

5. Avenue of the Giants — tie jättiläisten keskellä

Avenue of the Giants on 51 km pitkä panoraamatie, joka kulkee rinnakkain Highway 101:n kanssa Humboldt Redwoods State Parkin läpi, noin tunnin ajomatkan päässä Orickista etelään. Se ei teknisesti kuulu Redwood National Parkiin, mutta se on niin lähellä ja niin uskomattoman kaunis, ettet yksinkertaisesti voi ohittaa sitä.

Kuvittele, että ajat autolla ja molemmin puolin kohoaa niin mahtavia sekvoioita, että niiden latvat yhtyvät korkealla tien yläpuolella muodostaen vihreän holvin. Oksien läpi tunkeutuva valo maalaa tielle varjojen ja täplien mosaiikin. Se on kuin ajaisi puutunnelin läpi. Ajat noin kolmeakymppiä, koska nopeammin ei yksinkertaisesti voi — ei sääntöjen takia, vaan koska haluat koko ajan pysähtyä ja tuijottaa.

Tien varrella on lukuisia pysähdyksiä ja lyhyitä polkuja. Parhaat niistä:

• Founders Grove — lyhyt polku (0,8 km) Founders Treelle ja kaatuneelle Dyerville Giantille, joka oli aikoinaan maailman korkein puu.
• Rockefeller Forest — maailman suurin jäljellä oleva vanhojen sekvoioiden metsikkö. Bull Creek Flat Trail on 15 km pitkä, mutta lyhytkin kävely kannattaa.
• Shrine Drive-Thru Tree (9 € autoa kohti) — kyllä, se on turistiansa, mutta rehellisesti? Autolla puun läpi ajaminen on vaan hauskaa. Ainakin kerran elämässä. 😅

6. Howland Hill Road — se kaunein päällystämätön tie

Jos Avenue of the Giants on pääväylä, Howland Hill Road on salainen oikotie sisäpiiriläisille. Tämä 10 km pitkä päällystämätön tie kulkee Jedediah Smith Redwoods State Parkin läpi ja on — mielestäni — kauneinta, mitä koko puistossa näet.

Tie on niin kapea, että paikoin kaksi autoa tuskin mahtuu ohittamaan toisiaan. Puut seisovat kirjaimellisesti metrin päässä tiestä ja niiden rungot ovat niin mahtavia, että tunnet itsesi muurahaiseksi, joka kulkee pöydänjalkojen välissä. Täällä on joitakin vanhimpia ja suurimpia sekvoioita — monet ovat yli 300 vuotta vanhoja ja niiden rungon halkaisija on 5 metriä tai enemmän.

Stout Memorial Grove — lyhyt polku (noin 1 km), joka haarautuu Howland Hill Roadilta, vie sinut joidenkin vaikuttavimpien puiden luo. Stout Tree on noin 100 m korkea ja yli 5 m halkaisijaltaan. Ja täällä on yllättävän vähän ihmisiä, koska suurin osa turisteista suuntaa suositumpiin nähtävyyksiin.

Käytännön vinkki: Tie on ajokelpoinen tavallisellakin autolla (kuivalla säällä), mutta matkailuautot ja isot peräkärryt eivät mahdu tästä läpi. Aja hitaasti (15–20 km/h) ja anna itsellesi aikaa. Itse tie on elämys.

7. Simpson-Reed Trail — lyhyt kävely kaikille

Jos saavut puistoon iltapäivällä ja sinulla on vain tunti valoisaa aikaa, lähde Simpson-Reed Trailille. Se on lyhyt, helppo lenkki (1,6 km), joka alkaa suoraan Highway 199:n varrelta Crescent Cityn läheltä, ja sen ehtii tehdä 30 minuutissa.

Näin lyhyeksi poluksi se tarjoaa yllättävän paljon — jättisekvoioita, saniaisia, sammalmattoja ja hiljaisen puron. Se on kuin maistiainen Redwood-metsän parhaista puolista kompaktissa paketissa. Ihanteellinen myös pienten lasten perheille tai ihmisille, joiden liikkumiskyky on rajallinen (polku on melko tasainen, joskaan ei esteetön).

Simpson-Reed Trailin lähellä löydät myös Peterson Loop Trailin (0,6 km) — vielä lyhyempi ja myös kaunis. Molemmat ehdit tehdä tunnissa.

8. Enderts Beach — piilotettu ranta vuorovesialtaineen

Redwood National Park ei ole vain puita — sillä on myös upea rannikko. Enderts Beach on yksi alueen kauneimmista rannoista ja siellä käy yllättävän vähän ihmisiä. Polku rannalle (Enderts Beach Trail) on 2,1 km pitkä ja korkeuseroa on noin 240 m — alas on helppo mennä, ylös tullessa vähän hikoillaan.

Rannalta löydät vuorovesialtaita (tide pools), jotka ovat täynnä merivuokkoja, meritähtiä, rapuja ja muuta vedenalaista elämää. Paras tarkkailuaika on laskuveden aikaan — tarkista vuoroveden ajat etukäteen (NOAA Tides -sivustolta).

Rannalta näkee kirkkaalla säällä myös valaita, jotka vaeltavat rannikkoa pitkin (parhaat mahdollisuudet joulu–toukokuu harmaavalailla, touko–lokakuu ryhävalailla). Mutta ilman valaitakin täällä on upeaa — kallioinen rannikko, aallot, sumu ja rauha.

Pääsy: Polunalku on Enderts Beach Roadin päässä, joka haarautuu Highway 101:ltä aivan Crescent Cityn eteläpuolella. Pysäköinti ilmainen.

9. Coastal Trail — vaellus valtameren rannalla

Jos pidät kävelemisestä ja haluat viettää puistossa koko päivän jalkeilla, Coastal Trail on sinua varten. Koko reitti on yli 70 km ja se kulkee puiston koko rannikkoa pitkin, mutta ei sinun tietenkään tarvitse kävellä sitä kokonaan — sen voi mainiosti jakaa osiin.

Suosituimmat osuudet:

• Crescent Beach → Enderts Beach (noin 4 km) — helppo rannikkokävely valtamerinäkymineen.
• Flint Ridge Section — sivupolku metsän läpi rannalle, kaunis ja rauhallinen.
• Hidden Beach — saavutettavissa Coastal Traililta, pieni syrjäinen ranta kallioiden ympäröimänä. Romantiikkaa level 100. ☺️

Polku on hyvin merkitty, mutta maasto on joillakin osuuksilla epätasainen ja voi olla liukas — hyvät vaelluskengät ovat välttämättömyys. Älä ota tätä kevyesti, tämä ei ole mikään promenadi.

10. Newton B. Drury Scenic Parkway — vaihtoehto autoilijoille

Kaikki eivät halua (tai voi) kävellä polkuja. Jos liikkumiskykysi on rajallinen, matkustat pienten lasten kanssa tai haluat vain nähdä sekvoiat auton mukavuudesta, Newton B. Drury Scenic Parkway on vastauksesi.

Tämä 16 km pitkä tie haarautuu Highway 101:ltä ja kulkee suoraan Prairie Creek Redwoodsin läpi. Puut seisovat tiiviisti tien vieressä, niityillä laiduntaa peuroja ja autosta voit pysähtyä lukuisilla lyhyillä poluilla (monet niistä ovat alle 1 km). Se on kuin Avenue of the Giants, mutta rauhallisempi ja vähäliikenteisempi.

Big Tree Wayside — yksi tien pysähdyksistä — vie sinut puun luo, joka on noin 93 m korkea ja yli 6,5 m halkaisijaltaan. Ja se on kirjaimellisesti 100 metriä parkkipaikalta. Kaiketi helpoin jättipuu, jonka luo koskaan pääset.

11. Jedediah Smith Redwoods — puiston villein pala

Jedediah Smith Redwoods State Park kokonaisuuden pohjoisosassa on puiston vähiten turistisesti kehittynyt osa — ja juuri siksi se on niin erityinen. Seitsemän prosenttia kaikista maailman jäljellä olevista vanhoista sekvoioista kasvaa juuri täällä. Seitsemän prosenttia KAIKISTA. Yhdessä paikassa.

Kuuluisan villin lännen tutkimusmatkailijan mukaan nimetty puisto tarjoaa tiheitä, pimeitä metsiä, joissa puiden latvat ovat niin toisiinsa kietoutuneet, että maahan pääsee vain vähän valoa. Smith River, joka virtaa puiston läpi, on Kalifornian puhtain joki — voit kirjaimellisesti juoda siitä (vaikka sitä ei virallisesti suositella).

Howland Hill Roadin (vinkki 6) ja Simpson-Reed Trailin (vinkki 7) lisäksi suosittelen Boy Scout Tree Trailia — 9 km pitkä polku (edestakaisin), joka johtaa syvälle metsään Boy Scout Treelle ja Fern Fallsille, pienelle saniaisten ympäröimälle vesiputoukselle. Reitti on keskivaativa ja vähemmän käytetty — mainio valinta, jos haluat metsän vähän itsellesi.

12. Klamath River Overlook — näkymät valtamerelle ja joelle

Klamath River Overlook on näköalapaikka, jossa Klamathjoki laskee Tyyneenmereen, ja se tarjoaa joitakin koko puiston parhaista panoraamanäkymistä. Seisot kalliolla korkealla tyrskyn yläpuolella ja allasi sekoittuvat ruskeanvihreä jokivesi ja valtameren sini.

Näköalapaikalle pääsee Requa Roadilta (haarautuu Highway 101:ltä Klamathin kylän luona). Parkkipaikka on pieni, mutta paikka on yllättävän mutkaton — ei mitään pitkää vaellusta, ei lupia, pysäköit vain ja kävelet muutaman metrin kallion reunalle.

Se on myös loistava paikka valaiden tarkkailuun ja kirkkaana päivänä näet kilometrejä rannikkoa molempiin suuntiin. Suosittelen saapumaan iltapäivän loppupuolella — auringonlasku valtameren yllä on täältä henkeäsalpaava.

13. Trees of Mystery — kaupallinen nähtävyys, joka yllättää sinut

Selvä, Trees of Mystery on maksullinen kaupallinen nähtävyys ja voisi kiistellä, kuuluuko se tänne. Mutta arvaa mitä? Me pidimme siitä. 😁 Sisäänpääsy maksaa 18 €/henkilö, mikä ei ole vähän, mutta saat laadukkaan Skytrailin — gondolihissin, joka vie sinut korkealle puiden latvojen yläpuolelle ja tarjoaa aivan erilaisen näkökulman metsään.

Paikalla on myös alkuperäiskansojen kulttuurin museo (yllättävän laadukas ja lippuun sisältyvä) ja polku, jonka varrella on eri tavoin muotoutuneita puita ja kitschejä mutta hauskoja puuveistoksia. Sisäänkäynnin luona seisovat valtavat patsaat Paul Bunyanista ja hänen sinisestä härästään Babesta, joiden kanssa aivan kaikki ottavat kuvan. Kyllä, mekin. Kyllä, laitoimme sen Instagramiin.

Trees of Mysteryn löydät Highway 101:ltä Klamathin luota, suunnilleen puolimatkassa Orickin ja Crescent Cityn välissä.

14. Trillium Falls Trail — metsään kätketty vesiputous

Trillium Falls Trail on toinen kaunis, helppo polku (4,2 km lenkki), joka vie sinut pienelle mutta valokuvaukselliselle vesiputoukselle, joka on kätketty sekvoiametsään. Vesiputous on noin 3 metriä korkea — ei mitään mullistavaa, mutta saniaisia ja jättipuita täynnä olevan sammalmetsän keskellä se näyttää kuin suoraan Kiekko-maailmasta.

Polku alkaa Davison Roadilta (noin 2 km Highway 101:ltä) ja on lievästi mäkinen, mutta ei mitenkään vaativa. Se on suosittu perheiden keskuudessa ja sen ehtii tehdä 1–1,5 tunnissa. Parkkipaikka on sesonkiaikaan usein täynnä — saavu aamulla.

Nimi “Trillium” tulee trillium-kukasta (kolmilehti), joka kukkii täällä keväällä. Valkoiset kolmiterälehtiset kukat vihreiden saniaisten aluskasvillisuudessa — se on upeaa.

15. Crescent Beach ja Battery Point Lighthouse

Vinkkien päätteeksi suuntaamme Crescent Cityyn — pikkukaupunkiin, joka on tukikohta puiston pohjoisosaan. Itsessään se ei ole mikään hittiparaati, mutta siinä on kaksi asiaa, joiden takia kannattaa pysähtyä.

Crescent Beach on pitkä, leveä puolikuun muotoinen ranta (siitä nimi), josta on kaunis näkymä rannikolle ja josta voit hyvällä säällä tarkkailla kallioilla lepäileviä hylkeitä ja merileijonia.

Battery Point Lighthouse on historiallinen majakka vuodelta 1856, joka on rakennettu kalliolle saarelle, jonne pääsee kävellen vain laskuveden aikaan. Se on se hauska osa — sinun pitää tarkkailla vuoroveden aikoja, sillä jos ajoitat sen väärin, joko et pääse sinne tai et pääse takaisin. 😅 Majakan kierros maksaa 5 € ja vapaaehtoisilla oppailla on paljon tarinoita hurrikaaneista, tsunameista (Crescent City koki sen vuonna 1964!) ja elämästä eristetyllä saarella.

Mitä syödä ja juoda Redwood National Parkin lähistöllä

Olen rehellinen — tämä ei ole kulinaarinen kohde. Olemme Kalifornian syrjäisessä pohjoisosassa ja ravintolatarjonta vastaa paikallisten pikkukaupunkien kokoa. Mutta syödä täällä voi ja muutama miellyttävä yllätys löytyy.

Crescent City

• Good Harvest Cafe — mukava kahvila aamiaisilla ja brunsseilla paikallisista raaka-aineista. Erinomaiset munakkaat ja kahvi. Kaiketi paras valinta aamiaiselle kaupungissa.
• Chart Room — kalaa ja merenelävää satamanäkymin. Simpukkakeitto on täällä loistavaa. Hinnat noin 14–23 € pääruoasta.
• SeaQuake Brewing — käsityöpanimo hyvillä burgereilla ja paikallisilla IPA-oluilla. Jos pidät craft-oluista, olet tyytyväinen.

Orick ja lähialue

Orickissa valikoima on… sanotaanko rajallinen. Tunnetuin paikka on Palm Cafe & Motel — klassinen amerikkalainen diner burgereineen ja aamiaisineen. Ei mitään hienoa, mutta koko päivän metsässä kävelyn jälkeen maistuu mikä tahansa.

Piknikvinkki: Koska ravintoloita on vähän, suosittelen ajamaan supermarkettiin Crescent Cityssä tai Eurekassa ja ottamaan ruokaa mukaan. Piknikpöytiä löytyy useimpien polunalkujen ja leirintäalueiden luota. Voileipä metsässä sekvoioiden keskellä maistuu paremmalta kuin mikään ravintola — testattu. ☺️

Eureka / Arcata (jos ajat eteläisempää reittiä)

Täällä valikoima on paljon parempi:

• Brick & Fire Bistro (Eureka) — loistava puu-uunipizza ja paikalliset viinit.
• Restaurant 301 (Eureka, Hotel Carterissa) — fine dining paikallisiin raaka-aineisiin panostaen. Täyttymys ruokaystäville.
• Wildberries Marketplace (Arcata) — luomukauppa valmiine ruokineen, loistava eväiden hankintaan matkalle.

Käytännön neuvot ja vinkit

Kuinka monta päivää Redwood National Parkissa

Pääattraktioiden peruskierrokseen tarvitset vähintään 2 päivää — yksi päivä Fern Canyon + Prairie Creek -alueelle ja toinen Jedediah Smithille + Howland Hill Roadille. Ihanteellisia ovat kuitenkin 3–4 päivää, jolloin ehdit myös Tall Trees Grovelle, Avenue of the Giantsille ja rannikkopoluille ja voit ottaa sen tahdin, jonka tämä maisema ansaitsee. Tämä ei ole paikka kiirehtimiseen.

Mitä pakata

• Kerrospukeutuminen — kesälläkin voi olla aamulla 10 °C ja iltapäivällä 20 °C, sumu muuttaa lämpötilaa minuuteissa
• Vedenpitävä takki — aina, minä tahansa vuodenaikana
• Vedenpitävät kengät tai vesisandaalit (Fern Canyonia varten)
• Hyvät vaelluskengät pidemmille poluille
• Hyttyskarkote — hyttyset ja punkit ovat metsässä todellisia
• Taskulamppu/otsalamppu — metsässä on hämärää päivälläkin ja leirintäalueilla pimenee aikaisin
• Lisää vinkkejä löydät oppaastamme miten pakata käsimatkatavaroihin

Turvallisuus ja eläimet

Puistossa elää mustakarhuja — ne eivät ole yhtä aggressiivisia kuin grizzlyt, mutta kunnioitusta ne ansaitsevat. Säilytä ruoka bear boxeissa (niitä on leirintäalueiden luona), pidä metsässä ääntä äläkä KOSKAAN ruoki eläimiä. Karhuja pahempia ovat täällä kuitenkin punkit (Lymen tauti on alueella läsnä) ja myrkkytammi (poison oak), joka kasvaa polkujen varsilla. Opi tunnistamaan se — “Leaves of three, let it be.”

Matkapuhelinkenttä ja internet

Kenttä on puistossa hyvin rajallinen tai olematon. Crescent Cityssä ja Orickissa se toimii melko luotettavasti, mutta heti kun ajat metsään, varaudu offline-tilaan. Lataa etukäteen offline-kartat (sekä Google Maps että Maps.me) ja tiedot poluista. Holaflyn eSIM auttaa sinua yhteyksissä kaupungeissa, mutta syvällä metsässä ei auta mikään.

Vakuutus ja terveys

Yhdysvaltoihin ei todellakaan kannata matkustaa ilman kunnollista matkavakuutusta — terveydenhoito Amerikassa on huikean kallista. Yksi nyrjähtänyt nilkka polulla ja olet tuhansien dollarien miinuksella. Lyhyemmille matkoille suosittelemme lukemaan SafetyWing-arviomme.

➜ Ennen kuin lähdet, katso matkavakuutusvertailumme (mukana 50 % alennus).

Rannikkosekvoiat ja jättisekvoiat — pieni selitys siitä, mitä oikeastaan ihailet

Yksi yleisimmistä kysymyksistä on, ovatko Sequoia National Park ja Redwood National Park sama asia. Vastaus: EI, ja se on tärkeä ero.

Redwood National Parkissa kasvaa rannikkopunapuita (coast redwoods, Sequoia sempervirens) — ne ovat maailman korkeimmat puut. Niistä korkein, Hyperion, on 115,9 metriä (noin 38-kerroksisen talon korkeus). Nämä puut kasvavat Pohjois-Kalifornian rannikon sumuvyöhykkeellä.

Sequoia National Parkissa (Sierra Nevadan vuoristossa, noin 800 km etelämpänä) kasvaa mammuttipuita (giant sequoias, Sequoiadendron giganteum) — ne ovat maailman tilavuudeltaan suurimmat puut. General Sherman on tosin “vain” 84 m korkea, mutta sen rungon tilavuus on yli 1 400 m³. Se on kuin vertaisi koripalloilijaa ja sumopainijaa — toinen on korkeampi, toinen painavampi.

Molemmat lajit ovat merkittäviä, molemmat kannattaa käydä katsomassa, mutta ne ovat eri puistoja eri paikoissa Kaliforniassa.

Entä se Hyperion? Maailman korkein puu tosiaan kasvaa jossain Redwood National Parkissa, mutta sen tarkkaa sijaintia ei vuodesta 2022 lähtien virallisesti julkaista. Puisto otti tämän toimenpiteen käyttöön sen jälkeen, kun sen luo alkoi tunkeutua turistilaumoja, jotka vahingoittivat ympäröivää kasvillisuutta. Laittomasta pääsystä Hyperionia ympäröivälle suoja-alueelle uhkaa jopa 5 000 $ sakko ja jopa 6 kuukautta vankeutta. Joten ole kiltti — älä yritä etsiä sitä. Jokainen puu puistossa on yhtä upea. ☺️

FAQ — Usein kysytyt kysymykset Redwood National Parkista